Tuntuuko jostain muustakin että vastahan se joulupaasto loppui?

Minun ei kyllä pitäisi valittaa, sillä paastoamme edelleen vain miedosti. Vähennämme lihan käyttöä, teemme enemmän kasvisruokaa, mutta maitotuotteita käytämme päivittäin ja kananmunia ja kalaakin usein. Karkkeja ja herkkuja meillä ei syödä onneksi paljoa muutenkaan, korkeintaan sunnuntai-iltapäivällä jonkinlaista kakkua tai piirakkaa.

Joku aika sitten bongasin luomuruokalehdestä tämän salaatin, josta tykkäsimme tosi paljon. Italialaisesta keittiöstä tuttu rucola on täällä Etelä-Saksassakin ikivanha hyötykasvi, saksalaiselta nimeltään "Rauke". Nykyään Rauke-nimeä käytetään erityisesti puolivillinä puutarhoissa rehottavasta versiosta. Kaupasta saa mehukkaammaksi jalostettuja lajeja, joista käytetään italialaista (coolimpaa?) nimeä.

n. 150 g rucola-salaattia (tai muuta voimakkaan makuista salaattia)

1 omena

1 appelsiini

kourallinen kuorittuja saksanpähkinöitä

4 rkl sitruuna-, appelsiini- tai omenamehua

1 rkl suosikkiöljyäsi (oliivi- ja pähkinäöljy käy ainakin)

sokeria, suolaa, pippuria myllystä

(parmesaanilastuja päälle, jos haluat)

Omena leikataan ohuiksi viipaleiksi ja jos jaksat niin fileoi appelsiinilohkoista väliseinät pois. Saksanpähkinöitä kannattaa murskata vähän pienemmiksi, muttei kuitenkaan murusiksi. Palojen koko on tietysti makuasia. Minä katkaisen rucolan lehdet yleensä vain kerran kahtia ja pidän muut palat keskisuurina. Fileoidut appelsiinilohkot hajoavat jonkin verran sekoitettaessa.

Jos kostukkeena käyttää sitruunamehua, tulee salaatista varsin kirpakka. Vähemmän happaman tuloksen saa appelsiinimehulla ja miedoimman omenamehulla. Kannattaa vähän katsastaa miten hapokkaita talosta löytyvät hedelmät ja mehut ovat ja valita sen mukaan. Tarvittaessa voi liuottaa mehuun sokeria jo ennen salaattiin sekoittamista. Joka tapauksessa happoja on tässä salaatissa niin paljon, ettei etikkaa tarvita.

Annos riittää yhdelle lounaaksi, kahdelle täyttämään lautasen toisen puolen ja neljälle lisukkeeksi jos muutakin ruokaa on reilusti.

Guten Appetit!

Saksan sisko

Blinit on perinteistä paastoon valmistautumis ruokaa venäjällä ja karjalassa. Kun on luovuttu ensin lihasta, niin sitten on viikossa syöty kananmunat ja maitotuotteet pois ennen Sovintosunnuntaita ja paaston alkua. Nykyään blinejä näytetään tarjoiltavan jouluna ja uutena vuotenakin. En oikein itse osaa ajatella että paisteaisin blinejä muulloin. Uutena vuotena meille on tullut tavaksi laittaa venäläistyyppinen salaatti ja zakuska pöytä, herkullinen sekin!

Taikina on blineissä se ratkaiseva, vähän niin kuin pitsassa pohja ja pastassa se pastan keitto (vrt. aiempi siskoni kirjoitus). Blineihin on käytetty yleensä tattarijauhoja, mutta koska rakkaani ei ole suuri tattarin ystävä, olen tehnyt ohrablinejä jo yli kymmenen vuotta.  Taikina täytyy hapattaa, eli pikahommaa tämä ei ole. Kaikilla on oma suosikkireseptinsä, toiset esim. pitävät olutta taikinassa tärkeänä. Itse olen tällaiset suht simppelin perusohjeen kannattaja. Hyvä taikina, paisto ja päälle laadukkaat, simppelit täytteet, se on siinä!

Blinit perheelle, jos tulee vieraita, tee tuplasti

1. vaihe:
3dl maitoa, 15g (1/3pala) hiivaa, 2dl ohrajauhoja, 1dl vehnäjauhoja. Murenna hiiva haaleaan maitoon, lisää jauhot ja sekoita tasaisesti. Jätä liinan alle vähintään neljäksi tunniksi, tai yön ylikin. Jos aika venyy yli 12h, kannattaa siirtää jääkaappiin. Astian on oltava reilun kokoinen ettei kupli yli.

2.vaihe:
2dl kiehuvaa maitoa, 3/4dl kermaa, 1tl suolaa, 2 munaa.

Tämä tehdään juuri ennen paistamista. Lisää aiemmin tehtyyn taikinaan kiehuva maito, kerma ja suola. Erottele keltuaiset ja lisää ne taikinaa. Vaahdota valkuaiset napaksi vaahdoksi ja lisää kevyesti nostellen.

Paista kirkastetussa voissa pienellä lettupannulla tai blinipannulla paksuja lettuja. Jos blinit joutuu odottamaan, ne kannattaa vaikka levittää pelleille ja käyttää uunissa lämpiämässä ennen tarjoamista. samalla pinta tulee uudelleen rapeaksi. Kirkastettu voi ei paistaessa käryä ja maku on hyvä. Kirkastetun voin teko ohje on vaikka tässä http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Kirkastettu+voi/1135264653604 .

Klassisia blinien lisukkeita ovat suolakurkku, smetana ja hunaja. Tämä makuyhdistelmä on loistava, venäläisen keittiön suurin lahja maailman gastronomiaan -minun mielestä. Viime talvena meillä oli omatekemiä hapatettuja suolakurkkuja, nyt pitää tyytyä kaupan oleviin, kun en syksyllä ehtinyt säilömään. Mutta onneksi nykyään saa myös maitohappokäymisellä tehtyjä suolakurkkua  (kotimaisia, venäjältä ja virosta tuotuja). Kotimaiset on happamampia. Mutta tämä on tärkeä kohta, etikalla tehdyt maustekurkut eivät aja samaa asiaa!

Muita tavallisia lisukkeita on mäti, sipulisilppu, voisula, kananmuna, graavilohi, erilaiset "kasviskaviaarit" ja modernimpina savuporotahnat, katkaravut... tai melkein mitä vaan. Vain mielikuvitus on rajana! Ja vaikka toisissa asioissa perinteitä pitää kunnioittaa ja noudattaa tiukasti, niin blinitäytteissä saa lispua vapaasti

P.s. juomasuosituksena kuiva Riesling tai kuohuviini

Täällä Saksassa karnevaaliaika kääntyi eilen torstaina loppusuoralle. Erityisesti naisten karnevaalina pidetty päivä on seudusta riippuen nimeltään "Weiberfastnacht" tai "Schmotzige Donnerstag". Tästä eteenpäin televisiossa näytetään karnevaali-istuntoja, päiväkodeissa, kouluissa, urheiluseuroissa ja seurakunnissa pidetään naamiaisia ja Reinin alueella juhlitaan kaduilla. Maanantaina ja tiistaina karnevaali huipentuu kulkueisiin, kunnes tuhkakeskiviikkona kaikki on ohi: "Am Aschermittwoch ist alles vorbei".

Vaihteluksi karnevaaliinkuuluville monenlaisille munkeille laitoin viime viikonloppuna omenapannukakkusia. Ruuan saksankielinen nimi on "Apfelküchle", joka suoraan käännettynä on omenakakkunen. Lisäsin nimeen tuon pannun, kun ne kerta pannulla paistetaan. Kyse on lettutaikinassa paistetuista omenasiivuista.

Pääosin Apfelküchlejä syödään täällä Luoteis-Saksassa, joidenkin mielestä ainoat oikeat tehdään nimenomaan täällä Schwaabinmaassa, Stuttgartin ympäristössä. Nimen diminutiivi "-chle" onkin tyypillinen paikalliselle murteelle. Hyvällä tuurilla Apfelküchlejä saa schwaabilaiseen ruokaan keskittyneistä ravintoloista, mutta niistäkin yhä harvemmin. Kotiruokana Apfelküchle on kuitenkin pitänyt pintansa.

Taikinaksi tehdään paksu lettutaikina. Tähän on tietysti jokaisella kotirouvalla oma reseptinsä, mutta minun sekoitukseni on yksinkertaisesti:

1 keskikokoinen muna

2 dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

ripaus suolaa

ruokalusikallinen sokeria

Tällainen taikina riittää kahteen isoon omenaan tai kolmeen pieneen. Omenat voi olla hapokkaampia tai makeampia sen mukaan mistä kukakin tykkään. Kiinteät omenat on kuitenkin helpompia käsitellä.

Omenat siis kuoritaan ja kota irrotetaan joko kovertamalla ja omenaporalla. Sitten omenat leikataan n. puolen sentin paksuisiksi renkaiksi.

Sitten lämmitetään lettupannulla reilusti kasviöljyä (koko pohja peitossa!), upotetaan omenarengas kerrallaan taikinaan ja siirretään nopsasti pannulle. Lämpötila voi olla vähän tavallisia lettuja miedompi, koska kestää hetken, ennen kuin paksu taikina on jähmettynyt niin paljon, että kakkusen voi kääntää. Omenarenkaan keskustassa voi kyllä kääntäessä olla vielä löysää taikinaa, kunhan kakkunen muuten irtoaa hyvin pannusta.

Valmiiden omenapannukakkusten päälle ripotellaan sokeria ja kanelia ja ne voi panna uuniin pysymään lämpiminä. Pöydässä kaveriksi käy kermavaahto, vaniljakastike tai vielä parempi - vaniljajäätelö.

Tämä annos riittää neljälle jälkiruaaksi. Jos näitä syödään iltapalaksi niin kannattaa tehdä vähän enemmän. On nimittäin aika hyviä :)

Paastoon valmistautuminen on edennyt ja tänään oli Tuomiosunnuntai. Päivää kutsutaan myös lihapyhälaskuksi, sillä tänään luovutaan liharuuista, vaikka paasto alkaakin vasta viikon päästä. Teimme eilen poropataa ja juuresmuusia lisukkeineen ja annoksesta tuli varsin herkullinen ja tasapainoisen makuinen. Ystävien seura teki siitä vielä parempaa! 

Poro-suppilovahveropata (4:lle aikuiselle ja parille pienisyömäiselle lapselle)

600-750g poron paistia, leikataan kuutioiksi ja paistetaan lihapalojen pinta kiinni pannulla pienissä erissä kirkastetussa voissa tai öljyssä ja laitetaan pataan. Päälle ripotellaan 1rkl vehnäjauhoja (gluteiinittomaan jättäisin vain jauhot pois). Tipauta pataan 3-4 valkosipulinkynttä, kolme oksaa rosmariinia ja kunnon nippu tuoretta timjamia varsineen, 3 pientä sipulia puolitettuina, noin desi kuivattuja suppilovahveroita, 8 kokonaista mustapippuria ja murustele reilu puolikas lihaliemikuutio. Peitä vedellä ja jätä porisemaan hiljaisella lämmöllä kannen alla noin 2 tuntia.

Tässä välissä on aikaa kattaa pöytä, valmistaa jälkiruokaa tai sitten tehdä salaatti odottamaan.

Ja sitten jatkaa aterian lisukkeiden tekemistä.

Kuori reilu kilo jauhoisia perunoita ja lohko isoiksi paloiksi, keitä kypsäksi suolatussa vedesä. Kuori 4 porkkanaa ja  2 pientä palsternakkaa ja laita kiehumaan eri kattilaan. Soseura kypsät juurekset sauvasekoittimella ja survo kypsät perunat muusiksi. Sekoita muusi ja juuressose, mausta valkopippurilla ja muskottipähkinällä, halutessasi myös parilla ruokalusikallisella smetanaa/voita/kermaa.

Juureksia kuoriessa kuori myös puoli kiloa pieniä punajuuria. Lohko, lorauta päälle reilusti hunajaa, vähän oliiiviöljyä ja ripotellen sormisuolaa ja rosmariinia. Paista uunissa noin 200 asteessa 30-40min, eli kunnes ovat pehmeitä.

Tee vielä tuoresalaatti jos et aiemmin ehtinyt, ja punajuurille kastike. Notkista 2dl jugurttia, sellaista täysrasvaista :-). Lisää ripaus sormisuolaa ja sokeria, ja pari ruokalusikallista juuri raastettua piparjuurta ja sekoita.

Sitten vain kurkistat pataan, toteat ihanan tuoksun, poimit pois rosmariinin oksat ja timjaminipun ja viet tarjolle pöytään.

Kaikki ruuat pöydässä? lautasliinat taiteltu? Syömään!

P.s. odottaako joku blinejä? seuraava postaus sitten siitä.

Ortodoksinen talvi kulkee välillä eri järjestyksessä muiden menon kanssa. Ei sitä lapsiperheessä tietysti juuri huomaa, vaikka pikkujouluaikaan paastotaan, ja kun muut viettää tipatonta tammikuuta on itsellä juhlakausi. Ja kun se tipaton loppuu, on aika alkaa valmistautua uuteen paastoon :-)

Suurta paastoa edeltää valmistusviikot, ja niistä ensimmäisenä on paastoton viikko mitä nyt vietetään. Karkkikuri löystyy lapsille, ja hmm, tulee kyllä itsekin herkuteltua. Sopivasti näihin samoihin aikoihin on suomessa pari mainiota kausileivonnaista, Runebergin tortut ja laskiaspullat.

Meidän perheen Ruuneperiläiset (18 sopivan kokoista) tehdään näin.

Murskaa 100g pipareita tai muita keksejä, lisää 100g mantelirouhetta tai -jauhoja, 1dl ruiskorppujauhoja ja 2,5dl vehnäjauhoja. Sekoita joukkoon vielä 2tl leivinjauhetta. Monet laittaa vielä kardemummaa ja vaniljasokeria, mutta minusta piparit tuo riittävästi makua.

Toisessa kulhossa vaahdotetaan mikrossa hieman pehmennyt 250g voita ja 2,5dl sokeria. Vaahdon sekaan lisätään yksitellen 4 kananmunaa, jokainen hyvin vatkaten. Tässä auttaa se voin pehmentäminen mikrossa, ei juoksetu niin helposti.

Lisää jauhot ja muruset voi-sokeri-munaseokseen parissa erässä vuorotellen kerman kanssa (2dl).

Jaa taikina annosvuokiin, toki kiva jos on oikeita vuokia, mutta silikoninen muffini vuoka toimii myös. Sitten jälkikäteen voi valita tarjoileeko Ruuneperiläiset muffinin mallisina, vai kippaako nurinpäin ja saa vähän aidomman vaikutelman.  Kostutus tehdää sokerivedellä (2dl vettä, 2rkl sokeria), omenamehulla. Leivosten päälle laitetaan nokare vadelmahilloa ja sen ympäri sokerivesikuorrotus.

Kuvaa en nyt saanut, mutta kyllähän te kaikki tiedätte mltä nämä näyttää!

p.s. viikonloppuna sitten tiedossa laskiaispullia, ja niitä tarjoillaan sekä hillon että mantelimassa kanssa, kaikille toiveensa mukaan ;-)

Onpas ollut mukava joulu!

Meidän perheen joulutavat tulevat paljon lapsuudenkodeista, mutta omiakin perinteitä on tullut. Jouluun valmistautuminen on paaston lisäksi myös joululauluja, askartelua, lahjojen valmistamista, piparitalkoita, joulujuhlia, ruokalistojen tekemistä, ostoksia...

Joulun viettäminen alkaa aattona, koristelemme joulukuusen ja kodin myös. Hyvin suomalaiseen tapaan syömme joulupuuron aattona lounaaksi, mantelilla tietysti! Ensimmäinen kalaisa jouluateria on syöty aattona. Joulupukki käy - tai ainakin jättää lahjoja.

Täysi juhla alkaa joulukirkon jälkeen. Tänä vuonna yökirkossa oli mukana myös lapsoset, ja aaton kala-ateria skipattiinkin kokonaan. Yöllä piti olla kinkku odottamassa kotiutujia, mutta mitä vielä. Saimme odottaa kinkkkua aamu viiteen  Silloin kyllä nukkui kaikki muut paitsi paistaja!

Joulupäivällinen oli runsas. Ihana, luminen sää päästi meidät ulkoilemaan ja pulkkamäkeen. On kyllä vähän ähky.

Joulun ruuista ajattelin jakaa uuden jälkiruokakokeilun, enkelikakun ohjeen. Poimittu Glorian ruoka & viini 8/2011 lehdestä.

Joulun enkelikakku

Laita uuni kuumenemaan 140 asteeseen. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka, tai vuoraa leivinpaperilla.

Sekoita 3 3/4dl erikoisvehnäjauhoja, 2tl vaniljasokeria, 1½tl leivinjauhetta, ½tl kardemummaa ja ½tl suolaa keskenään. Raasta joukkoon vielä luomu sitruunan kuori. Jätä jauhoseos odottamaan.

Tee marenkipohja taikinalle, vaahdota 5 kananmunan valkuaista napakaksi vaahdoksi, lisää 2½dl sokeria koko ajan vatkaten ja  jatka vatkaamista kunnes vaahto on jämäkkää. Sekoita jauhoseos ja 1dl täysmaito vaahdon sekaan parissa erässä, lastalla käännellen. Älä enää vatkaa. Kaada kakkuvuokaan ja tasoita pinta.

Paista noin 60 min uunissa. Älä avaa luukkua välillä, mutta tarkista tikulla kypsyys ja tarvittaessa jatka paistoaikaa. Mikäli pinta meinaa tummua, peitä se leivinpaperilla. Jäähdytä paistamisen jälkeen.

Irrota kakku vuokasta. Pese vuoka, ja vuoraa se kelmulla. Nosta kakku vuokaan ja pistele siihen reikiä terävällä veitsellä, näitä saa olla aika reilusti ja tasaisesti pitkin kakkua.

Sekoita 2dl täysmaito ja 3 1/3dl kahvikermaa (minä laitoin 3dl täysmaitoa ja vajaa 2dl kuohukermaa) ja 1rkl  hunajaa. Valuta kostutus kakun päälle parissa, kolmessa erässä. Joo, kostutusta on tosiaan runsaasti! Nyt kakku saa tekeytyä vähintään 3h, tai vaikka seuraavaan päivään.

Ennen tarjoilua tee kuorrutus; ohjeessa oli 300g ranskankermaa, 3rkl tomusokeria ja 2tl vaniljasokeria vaahdotetaan napakaksi ja kakku kuorrutetaan. Ihan ok, mutta seuraavalla kerralla teen kuorrutteen Mascarpone juustosta. Päälle koristeeksi oli suositeltu tuoreita viikunalohkoja ja marinoituja pähkinöitä ja karpaloita. Laitoin viinirypäleitä ja mandariinilohkoja. Ei meidän kaupasta viikunoita saanut, pähkinäallergia rajoittaa ja karpalot kelpaa vain minulle. Tähän varioisin jatkossa jotain ihanaa valkosuklaasta, ja muulloin kuin jouluna jättäisin kardemumman pois...

Eli hyvää oli ja tämä kakku sai ajatukset lentämään seuraaviin kakkuihin

P.s. lapsukaisten unirytmin sekoittaminen yökirkolla tuntuu välillä hullun hommalta. Kirkon tunnelmasta nautti kaikki, pienin nukkuikin makeasti. Lapset ymmärtää odottamisen vaihtumisen juhlaksi, juhlan erityisyyden. Ja mikäs sen mukavampaa kuin juhlia yöllä kirkon jälkeen yhdessä perheen kanssa suklaalla ja limpparilla? Syykin on hyvä, Kristuksen syntymäjuhla!

Saksan siskon mies osti hillittömän ison kukkakaalin, niinpä sitä syötiin jo eilen jo olan takaa ja jäljelle jäi vielä yli puolet. Osan siitä upotin tänään tähän keittoon. Huomattavasti vähemmän hienostunut kuin Suomen siskon joku aika sitten postaama versio, mutta lohduttakoon tämä kanssakokkejani vähemmän harrastuneelta puolelta :)

Kukkakaalisosekeitto

Puolikas kukkakaali (tai yksi pieni tai kolmasosa hillittömän isosta)

Edellisillan riisinjämiä tai ruokalusikallinen tai pari keittämätöntä riisiä

Puolikas sipuli

Suolaa tai kasvisliemikuutiota / fondia

Muskottipähkinää ja pippuria maun mukaan

Kermaa, smetanaa, voita tms.

Keitä kaikki vihannekset ja riisi kypsiksi. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta. Lisää lopuksi kermaa, smetanaa, voita tms. jos tykkäät. Tarjoa leivän ja jonkin napakan päällisen (esim. mausteliemeen säilötty kala) kanssa.

Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Vanhemmille maistui, lapselle ei, mutta onneksi oli kans sitä leipää :)

Sain jo useita vuosia sitten ystävältä herkullisen sillisavariini reseptin. Hukkasin ison reseptipinon tuossa aiemmin,ja tämänkin reseptin siinä mukana. Ehkä innokkas pöydänraivaaja pudotti ne paperinkeräykseen. Nyt tein annoksen muistini peruteella, hyvin onnistui ja tällainen on tämä minun versioni. Perinteisesti sillisavariini laitetaan alkupalaksi tai lisukkeeksi lautaselle, muotoillaan kauniisti muotilla ja koristelleen. Mikä ettei, tosi hyvää varmasti niinkin. Mutta meillä tämä on aina syöty leivän päällä. Torta på torta

Sillisavariini

Näitä voi laittaa kulhoon sitä mukaa kuin pilkkoo ja valmistuu.

Kaksi matjeesisillifilettä hienonnetaan pieniksi paloiksi. Iso keitetty peruna pienitään haalukalla. Ruispalan puoli (tai muuta hieman kuivaa ruisleipää) hienonnetaan muruiksi.  Puolikas punasipuli hienona silppuna. Ruukullinen hienonnettua ruohosipulia. Ruokalusikallinen kaprista, myös hienonnettuna. Smetanaa 120-240g, riippuen miten tahnamaista haluaa (ja ahne on). Kaikki sekoitetaan keskenään.

Koristeluun sopii vaikka ruohosipulisippu ja mäti. Me ei koristeltu, ja ei sitä sitten sopinut kuvata!

Hyvää ruokahalua!

p.s. pienin lapsista oli minulla kaverina tätä laittaessa ja nää leikki samalla kokkiohjelmaa, siinä ohjelmassa nää leipoi myös sämpylöitä ja kävi ostamassa saunalimpparia.

Lapset eivät voi uskoa onneaan, että pasta ja tomaattikastike on paastoruokaa.

Pasta on tietenkin italialaiselle perheelle perusruokaa, jota syödään useamman kerran viikossa. Meillä tosin mielipiteet vaihtelevat siitä, kuinka monta kertaa viikossa pastaa on aiheellista syödä.  Suuri osa pastaresepteistä on kasvisruokia ja maidotonta paastoa pitävät voivat yksinkertaisesti jättää Parmesanin ripottelematta.

Kastike tehdään ensin. Sen tekemisen aikana on hyvä kuumentaa iso kattilallinen vettä kannen alla valmiiksi kiehumispisteeseen. Sitten keitetään pasta ja lopuksi yhdistetään pasta ja kastike.

Syödään välittömästi!

Tomaattikastike pastalle (perusohje)

Puolikas sipuli tai 3 kokonaista kynttä valkosipulia

Loraus oliiviöljyä

Purkillinen tomaattimurskaa

Basilikaa tuoreena tai kuivana

Ripaus suolaa

Kuten niin monet muutkin italialaiset ruokalajit, pastakastikkeen tekeminen alkaa kuullotuksella (soffritto). Laita korkeareunainen pannu kuumentumaan hellalle tai kaasuliekille. Loraus öljyä pannuun ja kohta perään joko kokonaiset valkosipulin kynnet tai pieneksi kuutioitu sipuli. Kuullotetaan miedolla lämmöllä kunnes sipuli on läpikuultavaa tai valkosipulin kynnet molemmilta puolilta kullankeltaisia.  Valkosipulin voi halutessaan ottaa tässä vaiheessa pois.

Lisätään tomaatti, sekoitetaan ja annetaan porista hiljaisella tulella kunnes pasta on kypsää. Tarkasta maku ja lisää vähän suolaa, mutta pastan varsinainen suola tulee pastan keitinvedestä, ei kastikkeesta.

Tuore basilika lisätään lopussa, vain pari minuuttia ennen pastaan sekoittamista. Kuiva basilika lisätään, kun pasta pudotetaan veteen, koska se tarvitsee noin 10 minuuttia irrottaakseen makunsa.

Pastan keittäminen

Pastan keittämisen taito on yksi italialaisen keittiön tärkeimmistä taidoista ja pastakokin mitta. Se on tarkkaa peliä ja kulttuurisesti todella tärkeää.  Se on myös kulinaarisesti tärkeää. Tässä siis pastan keittämisen perustiedot.

Pastan määrä

Jos pasta on ainoa ruokalaji, sitä keitetään 100g per syöjä. Kun paikalla on aikuisia ja lapsia, tämä määrä riittää kattamaan variaation joka syntyy siitä, että jotkut aikuiset syövät 120g ja jotkut lapset alle 80g. Jos pasta on 'primo piatto' eli sen jälkeen tarjotaan joku muu pääruoka 'il secondo', pastaa keitetään 80g syöjää kohti. 

Keitinveden valmistelu

Kattilan pitää olla suuri ja vettä pitää olla runsaasti, että pastalla on tilaa liikkua kattilassa. Veden pitää kiehua voimakkaasti poristen, että se pitää pastan liikkeessä. Näin pasta ei tartu yhteen ja se kypsyy paketin arvioimassa ajassa.

Etelä-Italiassa pastan keitinveteen laitetaan lusikallinen öljyä, mutta lähinnä spagetin kanssa. Öljy ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätön.

Suola sen sijaan on välttämätön. Pastan keitinveden suolaisuuden pitäisi maistua suurin piirtein samalta kuin välimeren veden (oma kokemusperäinen havainto). Suomalaisen kannalta voi sanoa, että pastan veden suolaisuus on hyvin samanlainen kuin kokonaisena keitettävien perunoiden keitinveden.

Pastan heittäminen

Kun kastike on porisee rauhassa ja vesi kiehuu suurilla poreilla, pasta pudotetaan veteen.  Se sekoitetaan välittömästi puuhaarukalla, että yhteen tarttuminen ei pääse käyntiin ja pasta pääsee liikkeeseen.

Tässä vaiheessa kokki yleensä huutelee: ”La pasta è buttata!” eli ”Pasta on heitetty!” Se tarkoittaa, että kaikkien pitää suunnata kohti ruokapöytää, koska pasta ei odota ketään. Syöjät odottavat pastaa, ei päinvaston.

Keittoaika

Pastapaketin keittoaika tarkoittaa aikaa, jossa pasta kypsyy kokonaan läpi, eli italialaisittain ajateltuna pilalle. Italialaisten pastamerkkien kohdalla pastaa maistetaan 2-3 minuuttia ennen paketin ilmoittamaa aikaa. Silloin täytyy siivilän olla jo valmiina tyhjässä tiskialtaassa.  

Jos pasta on jo ’al dente’ eli ei enää sisältä raakaa, mutta kiinteää ja puremista vaativaa, se valutetaan heti. Jos pasta on vielä jäykkää ja/tai sisältä raa’an valkeaa, keitetään vielä 1-2 minuuttia aina minuutin välein maistaen. Kun pasta on ’al dente’ kypsyminen pitää katkaista heti.

Ulkomailla saatavia italialaisia merkkejä ovat lähinnä: Barilla, joka on ihan hyvä standardi merkki; DeCecco ja Voiello, jotka ovat jo laatumerkkejä ja sitten on käsin tehdyt hienommat pastat. Suomalaiset pastat kypsyvät nopeammin ja niiden kanssa saa olla todella tarkkana. Ne menevät raa’asta ylikypsään ihan hetkessä. Ylikypsä pasta eli ”pasta scotta” on italialaisten suuri kauhistus.  

Pastan valuttaminen eli kypsymisen katkaiseminen

Pasta kaadetaan suureen siivilään kiehuvine keitinvesineen. Siivilää ravistellaan, että vesi valuu ja haihtuu pois. Pasta ei saa jäädä märäksi, koska kastike ei tartu märän pastan pintaan. Se ei myöskään saa kuivua liikaa, koska silloin se jäähtyisi liikaa ja jämähtäisi yhdeksi klöntiksi. Koko valutus- ja ravistelutoimitus kestää siinä 30-40 sekunnin hujakoilla. Pasta keittämisen loppuvaiheessa ei muutenkaan ole aikaa taivastella, koska valutettu pasta pitää yhdistää kastikkeeseen nopeasti. 

Pastan ja kastikkeen yhdistäminen 

Kattilan pohjalle heitetään kauhallinen kastiketta. Pasta kaadetaan päälle ja loppu kastike kaadetaan pastan päälle. Sekoitetaan välittömästi pastakauhalla ja ammennetaan saman tien lautasille. Lautaselle voidaan lisätä Parmesanraastetta.

Syödään välittömästi innolla ja antaumuksella.

Spagettiin liittyy pari omaa juttuaan

Jos keitetään spagettia, se laitetaan kokopituisena kattilaan siten, että toinen pää on vedessä ja toinen sojottaa ulos kattilasta. Spagetin vedessä oleva pää pehmenee nopeasti, niin että lopunkin voi sekoittaa mukaan kouraa muistuttavalla pastakauhalla tai puuharukalla. Spagetti näet muuten tarttuu yhteen tosi helposti. Siksi sen keitinveteen laitetaan joskus öljyä.

Spagetti on helpointa syödä kokopituisena, kun vain tietää helpon niksin. Spagetti syödään lautasen reunalta. Otetaan haarukan piikkien väliin noin 3 ohutta spagetin rihmaa. Haarukan kärkeä pyöritetään lautasen reunaa vasten, kunnes nuo kolme spagettia ovat keriytyneet kauniisti pienen suupalan kokoiseksi rullaksi haarukan ympärille. Pyöritysliikkeen oppii aika nopeasti, mutta se vaatii harjoittelua.

Suupalojen välissä spagettia pöyhitään vähän haarukan kärjellä. Oikein arvattu: näin se ei jämähdä yhdeksi köntäksi ja luistaa haarukkaa pyörittäessä. Näin syöden spagettia ei tule liikaa haarukkaan, eikä siitä roisku kastiketta joka paikkaan. Nopeaa, siistiä ja sivistynyttä. Lautanen on tyhjä ennen kuin ruoka on täysin kylmä klöntti.

Lasten iloksi päädyin valmistamaan omaa lempivihannestani, kukkakaalia. Innoittajana toimi uusi Glorian ruokalehti, hmm... hemmottelin itseäni muuttohässäkän keskellä.

Kuten lukija voi nopeasti huomata, kuluu meidän keittiössä maitotatuotteita ja kananmunaa paastoaikanakin. Perinteisesti paastossa niistä on luovuttu. Onko tämä sitten jotain kulinaristipaastoa? ehkä. Toisaalta pois heitettynä ruoka on mitä suurinta tuhlausta.  Paaston alussa meillä on ollut tapana tyhjentää pakastinta. Kun se usein jää viimetippaan, syödään sitten paaston ensimmäisellä viikolla myös lihaa. Nyt kun kompostia ei saada pakkasella perustettua, on ruuan tarkka käyttäminen vielä enemmän ajatuksissa.

Niin, ja mitä näihin maito- ja kananmuna ruokiin tulee, en toistaiseksi keksi miten saisin päivittäin ruokittua lapseni riittävän ravitsevasti ilman niitä. Yritetään vaatimattomampaa ruokaan, kunhan ovat vähän vanhempia.

Kukkakaalikeitto ja yrttiöljy (4-5 annosta)

Kuori ja pilko 2-4 perunaa (n. 400g) ja yksi sipuli. Kuullota hetki kattilassa öljyssä tai voissa. Lisää noin litra kasvislientä, minä käytin Reformi luomu kasvisliemikuutioita. Keitä 5min. Lisää pesty ja nupuiksi lohkottu kukkakaali, ja keitä kypsäksi. Menee noin 15min.

Keiton kypsyessä vatkaa 1dl kuohukermaa vaahdoksi. 

Tee yrttiöljy tillistä. Silppua karkeasti nippu tilliä sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon ja lisää 1,5dl oliiviöljyä. Surtsaa sileäksi.

Nyt keiton kasvikset ovat jo kypsiä. Kaada lientä talteen erilliseen astiaan. Soseuta keitto sileäksi ja lisää sitten sopivasti sitä lientä. Lisää kermavaahto nostellen keittoon juuri ennen pöytään viemistä.

Tarjoile yrttiöjy erillisestä astiasta, tai lorauta lusikalla kauniisti keiton päälle jos teet valmiit annokset. Paahdetut leipäkuutiot sopivat keiton päälle mikäli yrttiöljy ei houkuta.

Vihreät sämpylät

Ota edellisen päivän pinaattikeitön jämät ja jatka vedellä, kokonaisnestemääräksi noin 3dl (tai puolet pakastepinaattipussista + 3dl vettä). Määrä voi kasvattaa jos syöjiä on paljon tai nälkä kova. Lisää tl sokeria ja ½tl suolaa ja puoli palaa eli 25g hiivaa. Sekoittele hyvin. Lisää vielä 1-2dl kaurahiutaleita ja unohda lämpimään paikkaan liinalla peitettynä puoleksi tunniksi-tunniksi. Mikroaaltouuni on näihin kohotushommiin ihan huippu paikka. Jos käytät kuivahiivaa, niin yksi pussi (11g) on passeli ja silloin veden pitää olla reilusti lämpimän tuntuista.

Kun taikina kuplii mukavasti lisää vehnäjauhoja ja loppuvaiheessa myös n. 0.5dl sulatettua voita tai 0.3dl ruokaöljyä. Taikina on valmista kun se ei enää juuri tartu käsiin, mutta ihan vielä ei voisi sämpylöitä pyöritellä. Nosta taikina leivinpaperilla peitetylle pellille ja taputtele suorakaiteen muotoiseksi (noin puolipellillistä). Jaa taikinapyörällä ruuduiksi. Anna kohota liinan alla 15-30 min, voitele kylmällä siirappivedellä. Paista 225 asteessa 15-18minuuttia.

Tarkanohjeenleipojat, olen pahoillani, teen sämpylät aina miten sattuu ja käsi tuntumalla. Tarkempaa jauhomäärää voi arvoida vaikka sämpyläjauhopussin kyljessä olevasta ohjeesta.

Sämpylät teki kauppansa niin nopeasti ettei kuvia ehtinyt samaaan :-)

Hyvää ruokahalua!

P..s niin vaan tyhjeni lastenkin lautaset, vaikkei kukkakaalikeitto kenestäkään alunperin hyvältä kuulostanut.