Seuraan jonkin verran ruokablogeja ja rahkalettuja näyttää tehneen useampikin :-)

Rahkaletut on oikeastaa pääsiäiseen sopiva ruoka, rahkoineen ja kananmunineen, mutta kyllä nämä sunnuntain jälkiruuaksi tai iltapalaksi sopii oikein hyvin myös paastoaikana. Tuumasta toimeen.

Rahkaletut kolmelle nälkäiselle lapselle tai viidelle jälkiruuaksi

1prk/250g rahkaa, 3 kananmunaa, loraus täysmaitoa, 1dl vehnäjauhoja (+½tl soodaa), ½dl sokeria.

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja letut paistetaan voissa (tai öljyssä jos askeesi sitä vaatii) keskilämmöllä rauhassa molemmin puolin. Pannu ei saa olla liian kuuma, että paksu lettu ehtii paistua, muttei pala pinnalta. Maistuu ilman lisukkeitakin.

Tein itselleni viimeisen pannullisen mustikoiden kanssa...

... ja eivät näyttäneen herkullisilta saati kuvauksellisilta kääntämisen jälkeen. Maku oli kyllä mainio!

p.s. letut ovat meillä myös arjen lohturuokaa. Ruuan mahtuu laittamaan sotkuisessakin keittiössä. Ärtynyt ja väsynyt äiti rauhoittuu ja tulee hyvälle mielelle paistaessaan. Kiukkuiset lapset rauhoittuu ihanaan tuoksuun odottamaan syötävää. Ja kaikki istuvat yhdessä keittiössä ja saavat kertoa päivän kuulumiset.

Flammkuchen, eli liekkikakku on kotoisin Elsassin maakunnasta, jonka kuuluisin kaupunki on Straßburg. Nykyisin Elsass on Ranskaa, mutta maakunta on kuulunut historiassa myös Saksaan ja paikallinen murre onkin lähinnä saksaa. 

Elsassilaiset ruuat ovat ihana sekoitus ranskalaista ja saksalaista ruokaperinnettä. Koko Lounais-Saksassa rakastetaan Flammkuchenia! Parhaimmillaan se on suoraan kiviarinauunista jonkun pikkukylän viinijuhlilla, kaverinaan Riesling-Schorle...

Flammkuchen tehdään hiivattomasta vehnätaikinasta, joka kaulitaan ohueksi rapeaksi "pitsaksi". Päälle sivellään perinteisesti paksua hapankermaa ja ripotellaan pieniä kuutioita vahvanmakuista savulihaa tai ilmakuivattua kinkkua sekä sipulirenkaita. Niinkuin kaikissa aidoissa kansanruuissa, on tässäkin tietysti käytetty sitä mitä on löytynyt.

Alla oleva resepti on osoittautunut meillä erittäin toimivaksi ja kasvispäälliset noudattelevat alkuperäisen Flammkuchenin henkeä: ne saavat olla aika voimakkaan makuisia ja niitä ripotellaan Flammkuchenin päälle pieninä kuutiona. Täytteillä ei päällystetä koko kakkua, vaan valkoinen kastike jää näkyviin.

Flammkuchen-taikina (kaksi pyöreää "pitsaa", 2 hlö)

225g vehnäjauhoja

2 rkl oliiviöljyä

1 kananmunan keltuainen

1/2 tl suolaa

- Ainekset vaivataan sileäksi taikinaksi ja muotoillaan palloksi. Pallo sivellään oliiviöljyllä ja jätetään kelmussa lepäämään huoneen lämpöön n. puoleksi tunniksi.

Mozzarella-kastike

1 Mozzarella-juusto, n. 100g, ei ole niin väliä paljonko tarkalleen

n. 125g hapankermaa (rasvaa 10-15%)

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

- Mozzarella raastetaan karkeaksi raasteeksi ja ainekset sekoitetaan.

- Kastikkeen sijaan voi käyttää ihan vain tanakampaa ranskankermaa.

Täytteitä

Kirsikkatomaatin puolikkaat tai pienet tomaattikuutiot

Kuutiotu, marinoitu paprika

muut italiaiset antipastit

sipulisiivut, erityisesti vihreä kevätsipuli tai punasipuli

tuoreet herkkusienisiivut

Leipominen ja paistaminen

- Lämmitä uuni n. 250 asteeseen, anna pellin lämmitä uunissa

- Kauli taikinasta kaksi pyöreää tai soikeaa Flammkuchen-pohjaa. Öljyinen taikina ei tartu pöytään eikä käsiin, mutta kaulitsen sen yleensä silti suoraan leivinpaperipaloille.

- Levitä pohjille Mozzarella-kastike (tai ranskankerma) ja ripottele haluamasi muut täytteet. Älä liioittele täytteiden määrää. Silloin on vaarana, ettei pohja keskeltä paistu kunnolla rapeaksi.

- Rouhi päälle vielä suolaa ja pippuria myllystä tarpeen mukaan.

- Paista uunin alatasolla yksitellen noin 10-15 minuuttia. Taikinan reunat saa olla ruskeat. Ihannetapauksessa koko pohja on alhaaltapäin ruskeiden pilkkujen peitossa, mutta tämä harvoin onnistuu tavallisilla uuneilla. Ollapa oikea leivinuuni...

Ja tältä näyttää reseptimuistikirjan rakastettu sivu...

Huonon ruuan laitto on ollut meillä kuluneena viikolla enemmän sääntö kuin poikkeus. Kovin pahasti ei vielä kukaan ole valittanut, mutta voin kertoa että mm. minusta oikein onnistunut spelttimannasta tehty vispipuuro ei kelvannut kenellekään muulle. Perunacurry oli vääränlaista... yhden lapsukaisen mielestä siinä ei ollut sitä currya mitä olisi pitänyt ja toisen mielestä siinä ei olisi saanut olla muuta kuin jeeraa ja korianteria, ja kolmannesta se oli muuten vaan epäilyttävää. Ole näille nyt sitten mieliksi. Söivät kuiten lautasensa tyhjiksi.

Tänään halusin sitten tehdä jotain mistä varmasti tykkäävät, saivat mannapuuroa.

Itselleni ja rakkaalle tein iltapalaksi marinoituja paprikoita ja munakoisotahnaa. Lisäksi oli lohta.

Ota kaksi pientä tai yksi iso munakoiso ja töki terävällä veitsellä munakoisoihin reikiä. Laita uuniritilälle. Ota myös kaksi paprikaa, ja huuhtaise ja laita samalle ritilälle. Ja sitten uuniin n 175 asteeseen. Pelti alle ettei tule sotkua ja unohda ne sinne n 1,5h ajaksi, iso munakoiso tietysti saa unohtua vaikka kahdeksi tunniksi. Paitsi että elä unohda paprikoita ja jos et halua että ne palaa ja menee ihan haperoiksi. Ota ne pois jo noin 45-60min kohdalla.

Laita paprikat kulhoon ja päälle kelmu. Kun ovat jäähtyneet, kuori, huuhdo siemenet pois ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Asettele lautaselle tai kulhoon. Purista päälle sitruunamehua, rouhaise myllystä suolaa, laita valkosipulia ihan ohuina siivuina ja hyppysellinen chiliä tai ohuita renkaita tuoretta chiliä, lorauta reilusti oliiviöljyä ja viimeisenä laita päälle reilusti basilika silppua. Jos laitoit kulhoon, niin sekoita. Saa maustua ainakin pari tuntia.

Nyt ne munakoisotkin voi ottaa uunista. Halkaise ja kaavi sisus kulhoon, ja anna vähän jäähtyä. Raasta sekaan yksi iso valkosipulinkynsi, taas vähän suolaa myllystä, purista sitruunamehua joukkoon ja lisää kourallinen persiljaa. Halutessasi pehmeämmän makuista lisää ruokalusikallinen täysrasvaista jugurttia. Sitten vain surtsataan soseeksi, siis sauvasekoittimella. Jos haluat vielä pehmeänpää makua ja sinulla on aikaa, niin munakoisojen sisuksen voi paistaa kevyesti välissä pannulla oliiviöljyssä.

Sitten vain asetellaan tarjolle molemmat, kaivetaan kaapista esille myös täysjyväkeksit ja jääkaapinperältä viimeiset oliivit. Ja siis annos kahdelle, mutta ei tämä riitä mihinkään jos on oikeesti nälkä ja haluis vielä aamupalalla leivälle jompaa kumpaa.

P.s. tämän viikon keittiötunnelmana pahin kuulemani hiekkalaatikkoherja: "äitis leipoo pahaa pullaa"

Blinit on perinteistä paastoon valmistautumis ruokaa venäjällä ja karjalassa. Kun on luovuttu ensin lihasta, niin sitten on viikossa syöty kananmunat ja maitotuotteet pois ennen Sovintosunnuntaita ja paaston alkua. Nykyään blinejä näytetään tarjoiltavan jouluna ja uutena vuotenakin. En oikein itse osaa ajatella että paisteaisin blinejä muulloin. Uutena vuotena meille on tullut tavaksi laittaa venäläistyyppinen salaatti ja zakuska pöytä, herkullinen sekin!

Taikina on blineissä se ratkaiseva, vähän niin kuin pitsassa pohja ja pastassa se pastan keitto (vrt. aiempi siskoni kirjoitus). Blineihin on käytetty yleensä tattarijauhoja, mutta koska rakkaani ei ole suuri tattarin ystävä, olen tehnyt ohrablinejä jo yli kymmenen vuotta.  Taikina täytyy hapattaa, eli pikahommaa tämä ei ole. Kaikilla on oma suosikkireseptinsä, toiset esim. pitävät olutta taikinassa tärkeänä. Itse olen tällaiset suht simppelin perusohjeen kannattaja. Hyvä taikina, paisto ja päälle laadukkaat, simppelit täytteet, se on siinä!

Blinit perheelle, jos tulee vieraita, tee tuplasti

1. vaihe:
3dl maitoa, 15g (1/3pala) hiivaa, 2dl ohrajauhoja, 1dl vehnäjauhoja. Murenna hiiva haaleaan maitoon, lisää jauhot ja sekoita tasaisesti. Jätä liinan alle vähintään neljäksi tunniksi, tai yön ylikin. Jos aika venyy yli 12h, kannattaa siirtää jääkaappiin. Astian on oltava reilun kokoinen ettei kupli yli.

2.vaihe:
2dl kiehuvaa maitoa, 3/4dl kermaa, 1tl suolaa, 2 munaa.

Tämä tehdään juuri ennen paistamista. Lisää aiemmin tehtyyn taikinaan kiehuva maito, kerma ja suola. Erottele keltuaiset ja lisää ne taikinaa. Vaahdota valkuaiset napaksi vaahdoksi ja lisää kevyesti nostellen.

Paista kirkastetussa voissa pienellä lettupannulla tai blinipannulla paksuja lettuja. Jos blinit joutuu odottamaan, ne kannattaa vaikka levittää pelleille ja käyttää uunissa lämpiämässä ennen tarjoamista. samalla pinta tulee uudelleen rapeaksi. Kirkastettu voi ei paistaessa käryä ja maku on hyvä. Kirkastetun voin teko ohje on vaikka tässä http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Kirkastettu+voi/1135264653604 .

Klassisia blinien lisukkeita ovat suolakurkku, smetana ja hunaja. Tämä makuyhdistelmä on loistava, venäläisen keittiön suurin lahja maailman gastronomiaan -minun mielestä. Viime talvena meillä oli omatekemiä hapatettuja suolakurkkuja, nyt pitää tyytyä kaupan oleviin, kun en syksyllä ehtinyt säilömään. Mutta onneksi nykyään saa myös maitohappokäymisellä tehtyjä suolakurkkua  (kotimaisia, venäjältä ja virosta tuotuja). Kotimaiset on happamampia. Mutta tämä on tärkeä kohta, etikalla tehdyt maustekurkut eivät aja samaa asiaa!

Muita tavallisia lisukkeita on mäti, sipulisilppu, voisula, kananmuna, graavilohi, erilaiset "kasviskaviaarit" ja modernimpina savuporotahnat, katkaravut... tai melkein mitä vaan. Vain mielikuvitus on rajana! Ja vaikka toisissa asioissa perinteitä pitää kunnioittaa ja noudattaa tiukasti, niin blinitäytteissä saa lispua vapaasti

P.s. juomasuosituksena kuiva Riesling tai kuohuviini

Täällä Saksassa karnevaaliaika kääntyi eilen torstaina loppusuoralle. Erityisesti naisten karnevaalina pidetty päivä on seudusta riippuen nimeltään "Weiberfastnacht" tai "Schmotzige Donnerstag". Tästä eteenpäin televisiossa näytetään karnevaali-istuntoja, päiväkodeissa, kouluissa, urheiluseuroissa ja seurakunnissa pidetään naamiaisia ja Reinin alueella juhlitaan kaduilla. Maanantaina ja tiistaina karnevaali huipentuu kulkueisiin, kunnes tuhkakeskiviikkona kaikki on ohi: "Am Aschermittwoch ist alles vorbei".

Vaihteluksi karnevaaliinkuuluville monenlaisille munkeille laitoin viime viikonloppuna omenapannukakkusia. Ruuan saksankielinen nimi on "Apfelküchle", joka suoraan käännettynä on omenakakkunen. Lisäsin nimeen tuon pannun, kun ne kerta pannulla paistetaan. Kyse on lettutaikinassa paistetuista omenasiivuista.

Pääosin Apfelküchlejä syödään täällä Luoteis-Saksassa, joidenkin mielestä ainoat oikeat tehdään nimenomaan täällä Schwaabinmaassa, Stuttgartin ympäristössä. Nimen diminutiivi "-chle" onkin tyypillinen paikalliselle murteelle. Hyvällä tuurilla Apfelküchlejä saa schwaabilaiseen ruokaan keskittyneistä ravintoloista, mutta niistäkin yhä harvemmin. Kotiruokana Apfelküchle on kuitenkin pitänyt pintansa.

Taikinaksi tehdään paksu lettutaikina. Tähän on tietysti jokaisella kotirouvalla oma reseptinsä, mutta minun sekoitukseni on yksinkertaisesti:

1 keskikokoinen muna

2 dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

ripaus suolaa

ruokalusikallinen sokeria

Tällainen taikina riittää kahteen isoon omenaan tai kolmeen pieneen. Omenat voi olla hapokkaampia tai makeampia sen mukaan mistä kukakin tykkään. Kiinteät omenat on kuitenkin helpompia käsitellä.

Omenat siis kuoritaan ja kota irrotetaan joko kovertamalla ja omenaporalla. Sitten omenat leikataan n. puolen sentin paksuisiksi renkaiksi.

Sitten lämmitetään lettupannulla reilusti kasviöljyä (koko pohja peitossa!), upotetaan omenarengas kerrallaan taikinaan ja siirretään nopsasti pannulle. Lämpötila voi olla vähän tavallisia lettuja miedompi, koska kestää hetken, ennen kuin paksu taikina on jähmettynyt niin paljon, että kakkusen voi kääntää. Omenarenkaan keskustassa voi kyllä kääntäessä olla vielä löysää taikinaa, kunhan kakkunen muuten irtoaa hyvin pannusta.

Valmiiden omenapannukakkusten päälle ripotellaan sokeria ja kanelia ja ne voi panna uuniin pysymään lämpiminä. Pöydässä kaveriksi käy kermavaahto, vaniljakastike tai vielä parempi - vaniljajäätelö.

Tämä annos riittää neljälle jälkiruaaksi. Jos näitä syödään iltapalaksi niin kannattaa tehdä vähän enemmän. On nimittäin aika hyviä :)

Lapseni ovat varsin valikoivia ruuan suhteen, eivätkä jaa meidän aikuisten innostusta esimerkiksi kaalipiirakkaan. Ruokavaihtoehtoja miettiessäni hoksasin että riisistä ja kananmunasta kaikki pitävät ja niistäkin saa mainion piirakan.

Klassisessa rahkavoitakinassa on saman verran rahkaa, voita ja jauhoja. Nyt laitoin 200g voita, 4dl vehnäjauhoja, 250g rahkaa ja 1tl leivinjauhetta. Sulatin hieman voita pehmeäksi ja sekoitin kaikki kerralla nopsasti. Taikina saa levätä jääkaapissa täytteen tekemisen ajan. Tästä tulee noin puolen pellillisen kokoinen piirakka. Minä käytin vuokaa.

Täyte: reilu desi puuroriisiä, reilu 2dl vettä. Keitä hiljaisella kuplinnalla kypsäksi. Samaan aikaan keitä 4 kanamunaa. Kananmunat silputaan haarukalla ja sekoitetaan kypsän riisin joukkoon, maustetaan suolalla ja parilla ripauksella valkopippuria. Tässä voi toki päästää mielikuvituksen valloilleen, mutta välillä on kiva syödä rauhallisia perusmakuja, vaikkei lohturuokaa olisikaan vailla.

Sitten taas taikinan kimppuun. Kaulitse taikina tuplaleveäksi (pohja ja kansi) ja laita vuokaan tai pellille. Levitä täyte piirakalle. Sitten piirakan kansi kiinni, reunat kannattaa yhdistellä hyvin. Vielä voitelu kananmunalla ja reijitys haarukalla. Meillä piirakka on kaksiosainen kun tulin tehneeksi myös kaalitäytteen mitä lisäsin sitten toiselle puolelle.

Paista uunissa 200 asteessa ( tai 175 kiertoilmalla) alatasolla 30minuuttia. Loppuvaiheessa, jos pinta tummuu liikaa, laita piirakan suojaksi leivinpaperi.

Meillä syötiin lisukkeena jugurttia ja kaalisalaattia. Kuka äiti voisi vastustaa 5 vuotiasta joka pyyttää: "äiti, tehdään sitä ihanaa kaalisalaattia!"

Siivuta valkokaalia ihan ohueksi vaikka juustohöylällä. Ripottele päälle hieman sokeria ja suolaa, suhteessa 2:1. Puristele kaalia että mehustuu. Minä lorauttaisin lopuksi päälle vielä vähän auringonkukka tai rypsiöljyä, tähän ei oliiviöljy sovi, ja pirskottaisin valkoviinietikkaa. Mutta 5v ei näitä lisukkeita halua ja niitä ei nyt sitten laitettu.

Hyvää ruokahalua!

P.s muuton syövereissä kokkailu on jäänyt vähemmälle ja tässä keittiössä on syöty einestä jos toistakin. Erityiskiitos tässä sarjassa kuuluu porkkanalaatikolle! Mainio keksintö.

Pysyn pannulinjalla. Perunakakut on oikea saksalainen perinneruoka, jonka nimi on alueesta riippuen "Kartoffelpuffer" tai "Reibekuchen". Annos on neljälle ja riittää lisukkeista riippuen iltaruuaksi.

n. 1 kilo jauhoisia perunoita

2 kananmunaa

0,5-1 dl vehnäjauhoja

0,5-1 dl korppujauhoja

vähän suolaa

kasviöljyä paistamiseen (auringonkukka)

Kuori ja raasta raa´at perunat karkeaksi raasteeksi ja sekoita muihin aineisiin. Anna turvota hetki ja lisää korppujahoja jos nestettä on ihan kamalasti.

Lämmitä pannulla reilusti öljyä ja noin kaksi ruokalusikallista perunasekoitusta. Silitä taikina litteäksi letuksi vaikka lusikan selällä. Anna paistua kannen alla hyvä tovi. Kakun pitää olla aika kauan pannulla ennen kuin sen voi kääntää, eli lämpö voi olla alhaisempi kuin lettujen paistossa. Toinen puoli meneekin nopeammin. Valmis perunakakku on vaaleanruskea, reunoilta rapea ja sisältä pehmeä.

Pannusta riippuen yhdelle pannulle mahtuu kahdesta neljään perunakakkua. Laita valmiit kakut uunivuokaan lämpimään uuniin odottamaan.

Perinteisesti perunakakut syödään omenasoseen kanssa ja lapset tykkää kuten voitte arvata.

Itse pidän myös suolaisemmasta versiosta. Sitä varten paistan kevyesti herkkusienipaloja ja sipulia teflonkasarissa ja maustan ne suolalla ja pippurilla. Lopussa lisään vähän ranskankermaa tms. ja jos löytyy niin tuoretta persiljaa. Tämä herkkusienihöystö on hyvää perunakakkujen "kastikkeena". Toiseksi lisäksi sopii mainiosti vihreä salaatti.

Guten Appetit!

Joulupaasto on alkanut. Suuren paaston kirjotteluni jäivät kovin vähäisiksi, mutta yritetään nyt uudella innolla :)

Täällä Saksassa joulupaastoperinne on hävinnyt oikeastaan kokonaan, myös katolilaisilta. Joulunalusaikaan kuuluvat ennen kaikkea monenlaiset pikkuleivät. 11.11. vietetään Martinpäivää, johon kuuluu lasten lyhtykulkueita ja hanhipaisti.

Meidän perheessä paastoaminen on jälleen pienimuotoista. Yritämme syödä enemmän kasvisruokaa kuin muulloin. Luterilainen mieheni kannattaa kasvisruoan lisäämistä lähinnä ekologisista syistä. Varsinaisesta paastosta en ole saanut häntä innostumaan. Oman lisänsä tähän paastoon tuo, että olen raskaana.

Tämänkertaisena ruokaohjeena oma kehitelmäni isot pinaattiletut, joiden sisälle kääritään täytettä. Viisivuotiaamme on näihin ihan hupsuna :)

- - -

Isot pinaattiletut (2 hlö iltaruuaksi, 3-4 hlö iltapalaksi)

3 dl maitoa

1 kananmuna

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5-1 dl kokojyvävehnä- tai kokojyväspelttijauhoja

0,5 -1 tl suolaa

n. 150-200g hienonnettua pinaattia (pakkasesta)

1. Sekoita ainekset kulhossa vatkaimella ja anna turvota hetki tai kaumminkin jos aikaa on. Jauhojen määrää ja sekoitussuhdetta sekä pinaatin määrää voi mukailla. Mitä enemmän pinaattia, sitä vaikeampi lettuja on pitää koossa.

2. Paista voissa tai kasviöljyssä keskikokoisella pannulla lettuja. Noin leipälautasen kokoinen pannu on todella kätevä! Keskikokoisia lettuja tulee paksuudesta riippuen 6-8 kpl. Jos teet isoja lettua, on jauhoja syytä laittaa reilusti, jotta letut pysyvät koossa.

3. Käärikää pyödässä lettujen sisään kermaviiliä tai juustoraastetta. Sekaan voi laittaa myös suolaa ja pippuria, yrttimausteita, pieniä tomaattikuutioita... Varsinkin lapsista on ihanaa valita itse täytteitä ja syödä letturulla käsin.

Hyvää ruokahalua toivottaa Saksan sisko

Juhlakausi jatkuu vaan :-)

Meillä pääsiäskaudelle osuu aina kahdet nimpparit. Kreikassa tarjoillaan perinteisesti nimipäivänä keksejä ja näin meilläkin on monena vuonna tehty. Lisäksi nimipäivänä lapset ovat usein saaneet pienen lahjan. Tänä vuonna keksien tilalta teimme kuitenkin pannaria.  Tämä paria-kolmea reseptiä yhditellyt versio toimi, herkku kun ei ole kuulunut pravuureihini.

4 kananmunaa vatkataan rakenne rikki, lisätään 2dl kermaa, 2,5dl kevytmaitoa. Sekoitetaan ja vispataan joukkoon 2dl vehnäjauhoja. Lisätään 1-2rkl sokeria, ½tl suolaa ja lopuksi 100g sulatettua voita. Kaadetaan pienelle uunipellille tai isoon vuokaan, alle voitelu tai leivinpaperi. Paistetaan n. 225 asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Ei mikään kevytversio, mutta pakkoko sitä on yksin koko komeuta syödä. Päälle meni meidän pöydässä, mansikkahilloa, kanelisokeria ja ruokokidesokeria, kaikille oman maun mukaan.

p.s. ja nimpparisankari sai prinsessalehden, ja jo varhemmin juhlinut akkarin.

Suuri viikko on meidän perheessä tänä vuonna vallan kiireinen. Rakkaalla on paljon töitä, ja itselleni en ole ymmärtänyt  vapaapäivää järjestää. Pitäisi, miten sitä muuten ehtisi kirkkoon tai valmistamaan juhlan leipomuksia, siivotakin pitäisi. Perinteisesti olen laittanutkin ruokaa ja leiponut suurena lauantaina. Parhaat pääsiäisreseptini tarjoillaan sitten varmaan kirkkaalla viikolla, jos ehdin ne toteuttamaan siihen mennessä. Onneksi juhlakausi jatkuu pitkään.

Tällä viikolla ei ole oikein ennätetty kauppaankaan. Iltapalaksi piti siis etsiä sellaista, mitä oli viikonlopulta tänne asti säästynyt. Laitoin vuoan pohjalle hieman jo pehmenneet tomaatit lohkoina. Päälle pilkoin etikkasäilöttyjä chilipaprikoita. Ihania, ystäviltä joulumuistamisena saatuja. Ja lisäksi aurinkokuivattua tomaattia oli jäänyt purkin pohjalle. Päälle ripsaus sormisuolaa ja syntymäpäiväpitsoista ylijäänyttä mozarella juustoa. Sitten uuniin vartiksi n.200 asteeseen. 

Maistui hyvältä. Vähän nälkä jäi, mutta täydennettiin, rakas vihreillä pavuilla, minä mämmillä

p.s. On se vaan jännä miten aiempi inhokkimaku voi yht'äkkiä ollakin hyvää. Näin kävi siis mämmille. Kapriksille kävi  aikoinaan samoin. Sain siskoni luona riisisalaattia missä oli kaprista ja en kehdannut sanoa etten oikeastaan tykkää. Menihän se. Sitten meni muutama vuosi ja tuota outoa maku alkoikin tehdä mielä. Nyt esimerkiksi perunasalaatti on ihan pliisu ilman niitä!

Paasto alkaa olla jo loppusuoralla. Kiireet lisii ja virpovitsojen teon lomassa tein ostoslistaa ja kiertelin kauppaa ristiin rastiin mielessä viistoista muutakin hommaa niin kovin suunniteluksi ei ruokalista tullut.  Kärryyn eksyi onneksi  vaikka mitä kivaa, mistä ruokaa kehittää. Olen tehnyt lämpimiä salaatteja useita versioita, aina ne ei ole kovin hyvin onnistuneet mutta tämänpäiväisen lounaan voi julkaistakin :-)

Lämmin halloumi-parsasalaatti (4:lle)

Aloita kuorimalla parsat ja laita ne kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Kokoa salaatti laakeaan vuokaan/tarjoilulautaselle. Pohjalle ruukku lehtisalaattia ja ½ pussia frisee salaattia. Päälle n.6 aurinkokuivattua tomaattia siivutettuna ja öljyä mauksi. Sitten kolme kuutioitua tomaattia (siemenet pois ensin).

Kuullota punasipuli ja puolikas kesäkurpitsa oliiviöljyssä, molemmat siivutetuna ja puolikuuksi leikattuina. Mausta kevyesti suolalla. Levitä salaatin päälle. Samaan aikaan paista halloumi-viipaleet ja laita laakean salaatiastian runoille ja keskelle parsat kauniissa ojennuksessa. Päälle silputtia tuoretta basilikaa.

Lisukkeena tarjosin lapsille täysjyväpastaa ja tuore leipä olisi täydentänyt kivasti aikuistenkin ateriaa. 

Ihanaa, pian saa rueta jo juhlaruokia valmistamaan! Palmusunnuntaina lapset ottavatkin vähän varaslähtöä, saavat korkata yhdet suklaamunat virpopalkoista.

p.s. kukahan keräsi meidän pajunoksien sekaan aika moisen määrän ihan muiden puiden oksia...

"Am Aschermittwoch ist alles vorbei". Tänään Saksassa karnevaaliaika loppui ja alkoi paikallinen paastoaika.

Minun päiväni alkoi lupaavasti aamupalalla, mutta pienen asioiden hoitelun jälkeen yllätti heikotus ja oli levähdettävä lähikahvilassa. Edullisin pikkusyötävä oli croissantti hillolla ja voilla ja sitä en voinut vastustaa. Kun iltapäivällä vielä vetäisin puoli pussia nachoja sähköposteja lukiessani, niin siinäpä oli oikea pohjanoteeraus paaston alkajaisiksi: epäterveellistä ruokaa pelkkään mielitekoon, muun tekemisen sivussa ja ajankuluksi. Tästä on suunta vain ylöspäin...

Iltapalaksi poika toivoi leipää. Saksassa on tavallista syödä lounaaksi lämmin ruoka ja illalla leipää ja leikkeleitä. Mukana on monesti myös jotakin lisuketta kuten keitettyjä kananmunia, makkaroita tai salaatteja. Etelä-Saksassa tällaisen ruokailun nimi on "Vesper" - samaa nimeä käytetään joskus katolilaisesta illan rukouspalveluksesta.

Päivällä syödyn hömpän vastapainoksi tein sitten iltapalalle tämmöisen terveellisen salaatin:

• raejuustoa
• tuorekurkkua pieninä kuutioina
• mausteliemessä säilöttyjä paprikoita pieninä kuutioina
• yrttisuolaa
• yrttisekoitusta

Vihanneksia taisi olla yhteensä yhtä paljon kuin raejuustoa. Tietysti tähän olisi voinut lisätä öljyä ja muita mausteita tai vihanneksia, mutta nuo ainekset sattuivat löytymään kaapista. Paprikoista irtoava mausteliemi riitti vallan hyvin kostukkeeksi.

Mausteliemeen lasipurkkiin säilötyt paprikanpuolikkaat on muutenkin erittäin kätevä hätävara kaapissa. Ne maistuvat hapokkaan makeilta ja piristävät muuten tylsää ruokaa. Punaisella värillä on sama piristävä vaikutus silmälle. Koska paprikat ovat jo kypsiä, riittää kun ne pilkkoo ja antaa lämmetä ruuassa. Jos vaikka pelkkä riisi vaikuttaa liian tylsältä lisukkeelta niin ei muuta kuin vähän paprikakuutioita sekaan. Valkoisen ja punaisen iloinen kontrasti myös auttaa lapsia erottelemaan paprikakuutiot taas pois riisin seasta...