Ihana pääsiäinen!

Tänä vuonna olemme saaneet viettää pääsiäistä mummon ja ukin kanssa.

Kirkossa yhdessä seurakunnan kanssa.

Ystävien luona ystävien kanssa,

toivottavasti vielä ystävien kanssa meidän luona.

Aikaa onneksi on. Juhlaa jatkuu 40 päivää.

Pääsiäispäivänä söimme alkupalaksi vihreää salaattia, leikkeleitä ja vuohenjuustoa, varsiselleriä piparjuurituorejuustolla täytettynä sekä luomumunanpuolikkaita sardelli-anjovitäytteellä.

Jatkoimme ruokailua, kuten viimevuonnakin uunissa paahdetuilla roast potatoes - perunoilla. Ohjeen löydätte viime pääsiäisen postauksesta. Lammaspaistia emme laittaneet. Söimme luomukaritsan selyksiä. Laitoin lihan marinadiin jo perjantaina, reilu loraus oliiviöljyä, loraus punaviiniä, 2-3 valkosipulinkynttä raastettuna tai murskattuna, 2tl kuivattua rosmariinia. Marinadi lihoille, kaikki pussiin, pussi astiaan, ja jääkaappiin marinoitumaan. Pussia kääntelin aamulla ja illalla. Tänään sitten paistoin selykset oliiviöjyssä hyvin ruskistuneeksi molemmin puolin. Laitoin lihat uunivuokaan, päälle lihalientä ja pannun huuhteet, kolme oksaa tuoretta rosmariinia ja päälle folion. Paistoin uunissa vajaan tunnin, samalla kun perunat kypsyivät.

Ruuan keralla nautimme oikeinkin maistuvaista italialaista punaviiniä; Martino, Anglianico del Dulture. Kiitokset viinistä lähtee langolle Englantiin.

Ja jälkiruuaksi pashaa ja lakkoja ja paljon paljon suklaamunia!

p.s. osaltani tämä blogi jää tauolle syksyyn ja seuraavaan paastoon asti. Käyn välissä kolme kuukautta Cambridgessä ja kirjoittanen teemablogia tuon ajan. Postaan tähän sitten osoitteen :-) 

Mukavia keittiöhetkiä!

Asuimme aiemmin kahdeksan vuotta Lontoon portugalilaisimmassa kadunkulmassa. Sieltä tarttui mukaan tämä ihana yksinkertainen vegaanikeitto, josta on tullut koko perheen suosikki.

Kaalina käytimme alunperin portugalilaisen vihannes- ja kalakauppiaan portugalilaisia kevätkaaleja, joita ei juuri muualla ole ollut saatavilla. Nykyään käytämme spring greens, lehtikaalia, savojin kaalia, toskanalaista mustaa kaalia, englantilaista curly kale lehteä tai jopa vain isoja tuoreita pinaatin lehtiä. Pinaatti pitää tietenkin lisätä ihan lopussa kuten persilja, koska sen kypsymisaika kiehuvassa vedessä on alle minuutin.

4 hengelle tarvitaan:

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

5 isohkoa perunaa

½ kerää tai kohtalainen nippu jotain vihreälehtistä kaalin tapaista

pieni nippu persiljaa

reilu litra vettä

Suolaa ja mustaa pippuria

Valmistus:

Kuullotetaan sipulia öljyssä kattilan pohjalla 5 min ruskistamatta.

Lisätään valkosipuli ja jatketaan kuullotusta pari minuuttia.

Lisätään perunakuutiot ja pyöräytetään lämpimäksi.

Lisätään vesi ja keitetään 10 min.

Lisätään ohuesti suikaloitu lehtikaali tai vastaava vihreälehtinen vihannes.

Keitetään vielä 10 min.

Lisätään silputtu persilja.

Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Tarjoillaan leivän kanssa. 

Flammkuchen, eli liekkikakku on kotoisin Elsassin maakunnasta, jonka kuuluisin kaupunki on Straßburg. Nykyisin Elsass on Ranskaa, mutta maakunta on kuulunut historiassa myös Saksaan ja paikallinen murre onkin lähinnä saksaa. 

Elsassilaiset ruuat ovat ihana sekoitus ranskalaista ja saksalaista ruokaperinnettä. Koko Lounais-Saksassa rakastetaan Flammkuchenia! Parhaimmillaan se on suoraan kiviarinauunista jonkun pikkukylän viinijuhlilla, kaverinaan Riesling-Schorle...

Flammkuchen tehdään hiivattomasta vehnätaikinasta, joka kaulitaan ohueksi rapeaksi "pitsaksi". Päälle sivellään perinteisesti paksua hapankermaa ja ripotellaan pieniä kuutioita vahvanmakuista savulihaa tai ilmakuivattua kinkkua sekä sipulirenkaita. Niinkuin kaikissa aidoissa kansanruuissa, on tässäkin tietysti käytetty sitä mitä on löytynyt.

Alla oleva resepti on osoittautunut meillä erittäin toimivaksi ja kasvispäälliset noudattelevat alkuperäisen Flammkuchenin henkeä: ne saavat olla aika voimakkaan makuisia ja niitä ripotellaan Flammkuchenin päälle pieninä kuutiona. Täytteillä ei päällystetä koko kakkua, vaan valkoinen kastike jää näkyviin.

Flammkuchen-taikina (kaksi pyöreää "pitsaa", 2 hlö)

225g vehnäjauhoja

2 rkl oliiviöljyä

1 kananmunan keltuainen

1/2 tl suolaa

- Ainekset vaivataan sileäksi taikinaksi ja muotoillaan palloksi. Pallo sivellään oliiviöljyllä ja jätetään kelmussa lepäämään huoneen lämpöön n. puoleksi tunniksi.

Mozzarella-kastike

1 Mozzarella-juusto, n. 100g, ei ole niin väliä paljonko tarkalleen

n. 125g hapankermaa (rasvaa 10-15%)

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

- Mozzarella raastetaan karkeaksi raasteeksi ja ainekset sekoitetaan.

- Kastikkeen sijaan voi käyttää ihan vain tanakampaa ranskankermaa.

Täytteitä

Kirsikkatomaatin puolikkaat tai pienet tomaattikuutiot

Kuutiotu, marinoitu paprika

muut italiaiset antipastit

sipulisiivut, erityisesti vihreä kevätsipuli tai punasipuli

tuoreet herkkusienisiivut

Leipominen ja paistaminen

- Lämmitä uuni n. 250 asteeseen, anna pellin lämmitä uunissa

- Kauli taikinasta kaksi pyöreää tai soikeaa Flammkuchen-pohjaa. Öljyinen taikina ei tartu pöytään eikä käsiin, mutta kaulitsen sen yleensä silti suoraan leivinpaperipaloille.

- Levitä pohjille Mozzarella-kastike (tai ranskankerma) ja ripottele haluamasi muut täytteet. Älä liioittele täytteiden määrää. Silloin on vaarana, ettei pohja keskeltä paistu kunnolla rapeaksi.

- Rouhi päälle vielä suolaa ja pippuria myllystä tarpeen mukaan.

- Paista uunin alatasolla yksitellen noin 10-15 minuuttia. Taikinan reunat saa olla ruskeat. Ihannetapauksessa koko pohja on alhaaltapäin ruskeiden pilkkujen peitossa, mutta tämä harvoin onnistuu tavallisilla uuneilla. Ollapa oikea leivinuuni...

Ja tältä näyttää reseptimuistikirjan rakastettu sivu...

Blinit on perinteistä paastoon valmistautumis ruokaa venäjällä ja karjalassa. Kun on luovuttu ensin lihasta, niin sitten on viikossa syöty kananmunat ja maitotuotteet pois ennen Sovintosunnuntaita ja paaston alkua. Nykyään blinejä näytetään tarjoiltavan jouluna ja uutena vuotenakin. En oikein itse osaa ajatella että paisteaisin blinejä muulloin. Uutena vuotena meille on tullut tavaksi laittaa venäläistyyppinen salaatti ja zakuska pöytä, herkullinen sekin!

Taikina on blineissä se ratkaiseva, vähän niin kuin pitsassa pohja ja pastassa se pastan keitto (vrt. aiempi siskoni kirjoitus). Blineihin on käytetty yleensä tattarijauhoja, mutta koska rakkaani ei ole suuri tattarin ystävä, olen tehnyt ohrablinejä jo yli kymmenen vuotta.  Taikina täytyy hapattaa, eli pikahommaa tämä ei ole. Kaikilla on oma suosikkireseptinsä, toiset esim. pitävät olutta taikinassa tärkeänä. Itse olen tällaiset suht simppelin perusohjeen kannattaja. Hyvä taikina, paisto ja päälle laadukkaat, simppelit täytteet, se on siinä!

Blinit perheelle, jos tulee vieraita, tee tuplasti

1. vaihe:
3dl maitoa, 15g (1/3pala) hiivaa, 2dl ohrajauhoja, 1dl vehnäjauhoja. Murenna hiiva haaleaan maitoon, lisää jauhot ja sekoita tasaisesti. Jätä liinan alle vähintään neljäksi tunniksi, tai yön ylikin. Jos aika venyy yli 12h, kannattaa siirtää jääkaappiin. Astian on oltava reilun kokoinen ettei kupli yli.

2.vaihe:
2dl kiehuvaa maitoa, 3/4dl kermaa, 1tl suolaa, 2 munaa.

Tämä tehdään juuri ennen paistamista. Lisää aiemmin tehtyyn taikinaan kiehuva maito, kerma ja suola. Erottele keltuaiset ja lisää ne taikinaa. Vaahdota valkuaiset napaksi vaahdoksi ja lisää kevyesti nostellen.

Paista kirkastetussa voissa pienellä lettupannulla tai blinipannulla paksuja lettuja. Jos blinit joutuu odottamaan, ne kannattaa vaikka levittää pelleille ja käyttää uunissa lämpiämässä ennen tarjoamista. samalla pinta tulee uudelleen rapeaksi. Kirkastettu voi ei paistaessa käryä ja maku on hyvä. Kirkastetun voin teko ohje on vaikka tässä http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/Kirkastettu+voi/1135264653604 .

Klassisia blinien lisukkeita ovat suolakurkku, smetana ja hunaja. Tämä makuyhdistelmä on loistava, venäläisen keittiön suurin lahja maailman gastronomiaan -minun mielestä. Viime talvena meillä oli omatekemiä hapatettuja suolakurkkuja, nyt pitää tyytyä kaupan oleviin, kun en syksyllä ehtinyt säilömään. Mutta onneksi nykyään saa myös maitohappokäymisellä tehtyjä suolakurkkua  (kotimaisia, venäjältä ja virosta tuotuja). Kotimaiset on happamampia. Mutta tämä on tärkeä kohta, etikalla tehdyt maustekurkut eivät aja samaa asiaa!

Muita tavallisia lisukkeita on mäti, sipulisilppu, voisula, kananmuna, graavilohi, erilaiset "kasviskaviaarit" ja modernimpina savuporotahnat, katkaravut... tai melkein mitä vaan. Vain mielikuvitus on rajana! Ja vaikka toisissa asioissa perinteitä pitää kunnioittaa ja noudattaa tiukasti, niin blinitäytteissä saa lispua vapaasti

P.s. juomasuosituksena kuiva Riesling tai kuohuviini

Täällä Saksassa karnevaaliaika kääntyi eilen torstaina loppusuoralle. Erityisesti naisten karnevaalina pidetty päivä on seudusta riippuen nimeltään "Weiberfastnacht" tai "Schmotzige Donnerstag". Tästä eteenpäin televisiossa näytetään karnevaali-istuntoja, päiväkodeissa, kouluissa, urheiluseuroissa ja seurakunnissa pidetään naamiaisia ja Reinin alueella juhlitaan kaduilla. Maanantaina ja tiistaina karnevaali huipentuu kulkueisiin, kunnes tuhkakeskiviikkona kaikki on ohi: "Am Aschermittwoch ist alles vorbei".

Vaihteluksi karnevaaliinkuuluville monenlaisille munkeille laitoin viime viikonloppuna omenapannukakkusia. Ruuan saksankielinen nimi on "Apfelküchle", joka suoraan käännettynä on omenakakkunen. Lisäsin nimeen tuon pannun, kun ne kerta pannulla paistetaan. Kyse on lettutaikinassa paistetuista omenasiivuista.

Pääosin Apfelküchlejä syödään täällä Luoteis-Saksassa, joidenkin mielestä ainoat oikeat tehdään nimenomaan täällä Schwaabinmaassa, Stuttgartin ympäristössä. Nimen diminutiivi "-chle" onkin tyypillinen paikalliselle murteelle. Hyvällä tuurilla Apfelküchlejä saa schwaabilaiseen ruokaan keskittyneistä ravintoloista, mutta niistäkin yhä harvemmin. Kotiruokana Apfelküchle on kuitenkin pitänyt pintansa.

Taikinaksi tehdään paksu lettutaikina. Tähän on tietysti jokaisella kotirouvalla oma reseptinsä, mutta minun sekoitukseni on yksinkertaisesti:

1 keskikokoinen muna

2 dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

ripaus suolaa

ruokalusikallinen sokeria

Tällainen taikina riittää kahteen isoon omenaan tai kolmeen pieneen. Omenat voi olla hapokkaampia tai makeampia sen mukaan mistä kukakin tykkään. Kiinteät omenat on kuitenkin helpompia käsitellä.

Omenat siis kuoritaan ja kota irrotetaan joko kovertamalla ja omenaporalla. Sitten omenat leikataan n. puolen sentin paksuisiksi renkaiksi.

Sitten lämmitetään lettupannulla reilusti kasviöljyä (koko pohja peitossa!), upotetaan omenarengas kerrallaan taikinaan ja siirretään nopsasti pannulle. Lämpötila voi olla vähän tavallisia lettuja miedompi, koska kestää hetken, ennen kuin paksu taikina on jähmettynyt niin paljon, että kakkusen voi kääntää. Omenarenkaan keskustassa voi kyllä kääntäessä olla vielä löysää taikinaa, kunhan kakkunen muuten irtoaa hyvin pannusta.

Valmiiden omenapannukakkusten päälle ripotellaan sokeria ja kanelia ja ne voi panna uuniin pysymään lämpiminä. Pöydässä kaveriksi käy kermavaahto, vaniljakastike tai vielä parempi - vaniljajäätelö.

Tämä annos riittää neljälle jälkiruaaksi. Jos näitä syödään iltapalaksi niin kannattaa tehdä vähän enemmän. On nimittäin aika hyviä :)

Ortodoksinen talvi kulkee välillä eri järjestyksessä muiden menon kanssa. Ei sitä lapsiperheessä tietysti juuri huomaa, vaikka pikkujouluaikaan paastotaan, ja kun muut viettää tipatonta tammikuuta on itsellä juhlakausi. Ja kun se tipaton loppuu, on aika alkaa valmistautua uuteen paastoon :-)

Suurta paastoa edeltää valmistusviikot, ja niistä ensimmäisenä on paastoton viikko mitä nyt vietetään. Karkkikuri löystyy lapsille, ja hmm, tulee kyllä itsekin herkuteltua. Sopivasti näihin samoihin aikoihin on suomessa pari mainiota kausileivonnaista, Runebergin tortut ja laskiaspullat.

Meidän perheen Ruuneperiläiset (18 sopivan kokoista) tehdään näin.

Murskaa 100g pipareita tai muita keksejä, lisää 100g mantelirouhetta tai -jauhoja, 1dl ruiskorppujauhoja ja 2,5dl vehnäjauhoja. Sekoita joukkoon vielä 2tl leivinjauhetta. Monet laittaa vielä kardemummaa ja vaniljasokeria, mutta minusta piparit tuo riittävästi makua.

Toisessa kulhossa vaahdotetaan mikrossa hieman pehmennyt 250g voita ja 2,5dl sokeria. Vaahdon sekaan lisätään yksitellen 4 kananmunaa, jokainen hyvin vatkaten. Tässä auttaa se voin pehmentäminen mikrossa, ei juoksetu niin helposti.

Lisää jauhot ja muruset voi-sokeri-munaseokseen parissa erässä vuorotellen kerman kanssa (2dl).

Jaa taikina annosvuokiin, toki kiva jos on oikeita vuokia, mutta silikoninen muffini vuoka toimii myös. Sitten jälkikäteen voi valita tarjoileeko Ruuneperiläiset muffinin mallisina, vai kippaako nurinpäin ja saa vähän aidomman vaikutelman.  Kostutus tehdää sokerivedellä (2dl vettä, 2rkl sokeria), omenamehulla. Leivosten päälle laitetaan nokare vadelmahilloa ja sen ympäri sokerivesikuorrotus.

Kuvaa en nyt saanut, mutta kyllähän te kaikki tiedätte mltä nämä näyttää!

p.s. viikonloppuna sitten tiedossa laskiaispullia, ja niitä tarjoillaan sekä hillon että mantelimassa kanssa, kaikille toiveensa mukaan ;-)

Lapset eivät voi uskoa onneaan, että pasta ja tomaattikastike on paastoruokaa.

Pasta on tietenkin italialaiselle perheelle perusruokaa, jota syödään useamman kerran viikossa. Meillä tosin mielipiteet vaihtelevat siitä, kuinka monta kertaa viikossa pastaa on aiheellista syödä.  Suuri osa pastaresepteistä on kasvisruokia ja maidotonta paastoa pitävät voivat yksinkertaisesti jättää Parmesanin ripottelematta.

Kastike tehdään ensin. Sen tekemisen aikana on hyvä kuumentaa iso kattilallinen vettä kannen alla valmiiksi kiehumispisteeseen. Sitten keitetään pasta ja lopuksi yhdistetään pasta ja kastike.

Syödään välittömästi!

Tomaattikastike pastalle (perusohje)

Puolikas sipuli tai 3 kokonaista kynttä valkosipulia

Loraus oliiviöljyä

Purkillinen tomaattimurskaa

Basilikaa tuoreena tai kuivana

Ripaus suolaa

Kuten niin monet muutkin italialaiset ruokalajit, pastakastikkeen tekeminen alkaa kuullotuksella (soffritto). Laita korkeareunainen pannu kuumentumaan hellalle tai kaasuliekille. Loraus öljyä pannuun ja kohta perään joko kokonaiset valkosipulin kynnet tai pieneksi kuutioitu sipuli. Kuullotetaan miedolla lämmöllä kunnes sipuli on läpikuultavaa tai valkosipulin kynnet molemmilta puolilta kullankeltaisia.  Valkosipulin voi halutessaan ottaa tässä vaiheessa pois.

Lisätään tomaatti, sekoitetaan ja annetaan porista hiljaisella tulella kunnes pasta on kypsää. Tarkasta maku ja lisää vähän suolaa, mutta pastan varsinainen suola tulee pastan keitinvedestä, ei kastikkeesta.

Tuore basilika lisätään lopussa, vain pari minuuttia ennen pastaan sekoittamista. Kuiva basilika lisätään, kun pasta pudotetaan veteen, koska se tarvitsee noin 10 minuuttia irrottaakseen makunsa.

Pastan keittäminen

Pastan keittämisen taito on yksi italialaisen keittiön tärkeimmistä taidoista ja pastakokin mitta. Se on tarkkaa peliä ja kulttuurisesti todella tärkeää.  Se on myös kulinaarisesti tärkeää. Tässä siis pastan keittämisen perustiedot.

Pastan määrä

Jos pasta on ainoa ruokalaji, sitä keitetään 100g per syöjä. Kun paikalla on aikuisia ja lapsia, tämä määrä riittää kattamaan variaation joka syntyy siitä, että jotkut aikuiset syövät 120g ja jotkut lapset alle 80g. Jos pasta on 'primo piatto' eli sen jälkeen tarjotaan joku muu pääruoka 'il secondo', pastaa keitetään 80g syöjää kohti. 

Keitinveden valmistelu

Kattilan pitää olla suuri ja vettä pitää olla runsaasti, että pastalla on tilaa liikkua kattilassa. Veden pitää kiehua voimakkaasti poristen, että se pitää pastan liikkeessä. Näin pasta ei tartu yhteen ja se kypsyy paketin arvioimassa ajassa.

Etelä-Italiassa pastan keitinveteen laitetaan lusikallinen öljyä, mutta lähinnä spagetin kanssa. Öljy ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätön.

Suola sen sijaan on välttämätön. Pastan keitinveden suolaisuuden pitäisi maistua suurin piirtein samalta kuin välimeren veden (oma kokemusperäinen havainto). Suomalaisen kannalta voi sanoa, että pastan veden suolaisuus on hyvin samanlainen kuin kokonaisena keitettävien perunoiden keitinveden.

Pastan heittäminen

Kun kastike on porisee rauhassa ja vesi kiehuu suurilla poreilla, pasta pudotetaan veteen.  Se sekoitetaan välittömästi puuhaarukalla, että yhteen tarttuminen ei pääse käyntiin ja pasta pääsee liikkeeseen.

Tässä vaiheessa kokki yleensä huutelee: ”La pasta è buttata!” eli ”Pasta on heitetty!” Se tarkoittaa, että kaikkien pitää suunnata kohti ruokapöytää, koska pasta ei odota ketään. Syöjät odottavat pastaa, ei päinvaston.

Keittoaika

Pastapaketin keittoaika tarkoittaa aikaa, jossa pasta kypsyy kokonaan läpi, eli italialaisittain ajateltuna pilalle. Italialaisten pastamerkkien kohdalla pastaa maistetaan 2-3 minuuttia ennen paketin ilmoittamaa aikaa. Silloin täytyy siivilän olla jo valmiina tyhjässä tiskialtaassa.  

Jos pasta on jo ’al dente’ eli ei enää sisältä raakaa, mutta kiinteää ja puremista vaativaa, se valutetaan heti. Jos pasta on vielä jäykkää ja/tai sisältä raa’an valkeaa, keitetään vielä 1-2 minuuttia aina minuutin välein maistaen. Kun pasta on ’al dente’ kypsyminen pitää katkaista heti.

Ulkomailla saatavia italialaisia merkkejä ovat lähinnä: Barilla, joka on ihan hyvä standardi merkki; DeCecco ja Voiello, jotka ovat jo laatumerkkejä ja sitten on käsin tehdyt hienommat pastat. Suomalaiset pastat kypsyvät nopeammin ja niiden kanssa saa olla todella tarkkana. Ne menevät raa’asta ylikypsään ihan hetkessä. Ylikypsä pasta eli ”pasta scotta” on italialaisten suuri kauhistus.  

Pastan valuttaminen eli kypsymisen katkaiseminen

Pasta kaadetaan suureen siivilään kiehuvine keitinvesineen. Siivilää ravistellaan, että vesi valuu ja haihtuu pois. Pasta ei saa jäädä märäksi, koska kastike ei tartu märän pastan pintaan. Se ei myöskään saa kuivua liikaa, koska silloin se jäähtyisi liikaa ja jämähtäisi yhdeksi klöntiksi. Koko valutus- ja ravistelutoimitus kestää siinä 30-40 sekunnin hujakoilla. Pasta keittämisen loppuvaiheessa ei muutenkaan ole aikaa taivastella, koska valutettu pasta pitää yhdistää kastikkeeseen nopeasti. 

Pastan ja kastikkeen yhdistäminen 

Kattilan pohjalle heitetään kauhallinen kastiketta. Pasta kaadetaan päälle ja loppu kastike kaadetaan pastan päälle. Sekoitetaan välittömästi pastakauhalla ja ammennetaan saman tien lautasille. Lautaselle voidaan lisätä Parmesanraastetta.

Syödään välittömästi innolla ja antaumuksella.

Spagettiin liittyy pari omaa juttuaan

Jos keitetään spagettia, se laitetaan kokopituisena kattilaan siten, että toinen pää on vedessä ja toinen sojottaa ulos kattilasta. Spagetin vedessä oleva pää pehmenee nopeasti, niin että lopunkin voi sekoittaa mukaan kouraa muistuttavalla pastakauhalla tai puuharukalla. Spagetti näet muuten tarttuu yhteen tosi helposti. Siksi sen keitinveteen laitetaan joskus öljyä.

Spagetti on helpointa syödä kokopituisena, kun vain tietää helpon niksin. Spagetti syödään lautasen reunalta. Otetaan haarukan piikkien väliin noin 3 ohutta spagetin rihmaa. Haarukan kärkeä pyöritetään lautasen reunaa vasten, kunnes nuo kolme spagettia ovat keriytyneet kauniisti pienen suupalan kokoiseksi rullaksi haarukan ympärille. Pyöritysliikkeen oppii aika nopeasti, mutta se vaatii harjoittelua.

Suupalojen välissä spagettia pöyhitään vähän haarukan kärjellä. Oikein arvattu: näin se ei jämähdä yhdeksi köntäksi ja luistaa haarukkaa pyörittäessä. Näin syöden spagettia ei tule liikaa haarukkaan, eikä siitä roisku kastiketta joka paikkaan. Nopeaa, siistiä ja sivistynyttä. Lautanen on tyhjä ennen kuin ruoka on täysin kylmä klöntti.

Pysyn pannulinjalla. Perunakakut on oikea saksalainen perinneruoka, jonka nimi on alueesta riippuen "Kartoffelpuffer" tai "Reibekuchen". Annos on neljälle ja riittää lisukkeista riippuen iltaruuaksi.

n. 1 kilo jauhoisia perunoita

2 kananmunaa

0,5-1 dl vehnäjauhoja

0,5-1 dl korppujauhoja

vähän suolaa

kasviöljyä paistamiseen (auringonkukka)

Kuori ja raasta raa´at perunat karkeaksi raasteeksi ja sekoita muihin aineisiin. Anna turvota hetki ja lisää korppujahoja jos nestettä on ihan kamalasti.

Lämmitä pannulla reilusti öljyä ja noin kaksi ruokalusikallista perunasekoitusta. Silitä taikina litteäksi letuksi vaikka lusikan selällä. Anna paistua kannen alla hyvä tovi. Kakun pitää olla aika kauan pannulla ennen kuin sen voi kääntää, eli lämpö voi olla alhaisempi kuin lettujen paistossa. Toinen puoli meneekin nopeammin. Valmis perunakakku on vaaleanruskea, reunoilta rapea ja sisältä pehmeä.

Pannusta riippuen yhdelle pannulle mahtuu kahdesta neljään perunakakkua. Laita valmiit kakut uunivuokaan lämpimään uuniin odottamaan.

Perinteisesti perunakakut syödään omenasoseen kanssa ja lapset tykkää kuten voitte arvata.

Itse pidän myös suolaisemmasta versiosta. Sitä varten paistan kevyesti herkkusienipaloja ja sipulia teflonkasarissa ja maustan ne suolalla ja pippurilla. Lopussa lisään vähän ranskankermaa tms. ja jos löytyy niin tuoretta persiljaa. Tämä herkkusienihöystö on hyvää perunakakkujen "kastikkeena". Toiseksi lisäksi sopii mainiosti vihreä salaatti.

Guten Appetit!

Joulupaasto on alkanut. Suuren paaston kirjotteluni jäivät kovin vähäisiksi, mutta yritetään nyt uudella innolla :)

Täällä Saksassa joulupaastoperinne on hävinnyt oikeastaan kokonaan, myös katolilaisilta. Joulunalusaikaan kuuluvat ennen kaikkea monenlaiset pikkuleivät. 11.11. vietetään Martinpäivää, johon kuuluu lasten lyhtykulkueita ja hanhipaisti.

Meidän perheessä paastoaminen on jälleen pienimuotoista. Yritämme syödä enemmän kasvisruokaa kuin muulloin. Luterilainen mieheni kannattaa kasvisruoan lisäämistä lähinnä ekologisista syistä. Varsinaisesta paastosta en ole saanut häntä innostumaan. Oman lisänsä tähän paastoon tuo, että olen raskaana.

Tämänkertaisena ruokaohjeena oma kehitelmäni isot pinaattiletut, joiden sisälle kääritään täytettä. Viisivuotiaamme on näihin ihan hupsuna :)

- - -

Isot pinaattiletut (2 hlö iltaruuaksi, 3-4 hlö iltapalaksi)

3 dl maitoa

1 kananmuna

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5-1 dl kokojyvävehnä- tai kokojyväspelttijauhoja

0,5 -1 tl suolaa

n. 150-200g hienonnettua pinaattia (pakkasesta)

1. Sekoita ainekset kulhossa vatkaimella ja anna turvota hetki tai kaumminkin jos aikaa on. Jauhojen määrää ja sekoitussuhdetta sekä pinaatin määrää voi mukailla. Mitä enemmän pinaattia, sitä vaikeampi lettuja on pitää koossa.

2. Paista voissa tai kasviöljyssä keskikokoisella pannulla lettuja. Noin leipälautasen kokoinen pannu on todella kätevä! Keskikokoisia lettuja tulee paksuudesta riippuen 6-8 kpl. Jos teet isoja lettua, on jauhoja syytä laittaa reilusti, jotta letut pysyvät koossa.

3. Käärikää pyödässä lettujen sisään kermaviiliä tai juustoraastetta. Sekaan voi laittaa myös suolaa ja pippuria, yrttimausteita, pieniä tomaattikuutioita... Varsinkin lapsista on ihanaa valita itse täytteitä ja syödä letturulla käsin.

Hyvää ruokahalua toivottaa Saksan sisko

Suuri perjantai on hiljainen päivä. Kirkossa kävin pienempien kanssa ehtoopalveluksessa. Aurinkoisessa säässä oli mukava kävellä.  Suuri perjantai on myös paastokeittopäivä. Oikeastaan koko päivänä ei juuri kuuluisi syödä, mutta ei se ihan niin onnistu.

 Paastokeitto on kaikilla omanlaisensa, yleisreseptiä ei liene muuta kuin että se on kasviskeittoa. Minä tutustuin ajatukseen kolmetoista vuotta sitten, kun odotin rakasta lomalle kotimaahan. Päivä iltalentoa odottaessa kului hitaasti. Onneksi ystävät kutsuivat minut paastokeitolle. Vieraanvaraisuus jää mieleen.

Meidän paastokeitto

(jälleen reseptin takana on Marianne Kiskola, tufu keittokirja, 2005)

Bataatti, (täydensin porkkanalla) sipuli, 1rkl raastettua inkivääriä, ½tl chiliä, 1tl curryä, 1pkt pehmeää tofua, 1prk kookosmaitoa, 5dl kasvislientä, 1 limen mehu, 2tl suolaa.

1 ruukku korianteria (tai mieleistäsi yrttiä), ½dl ruokaöljyä

Kuutioi ja keitä kuorittu bataatti (+porkkanat) suolalla maustetussa vedessä, kuullota samalla silputtua sipulia yhdessä mausteiden kanssa. Soseuta bataatti/juurekset, sipuli ja tofu sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito, limemehu ja kasvisliemi. Valmista korianteriöljy hienontamalla monitoimikoneessa ensin yrtit ja lisäämällä öljy sekaan nauhana. Koristele keitto lautasella yrttiöljyllä.

Paasto alkaa olla ohi ja juhla käsillä. Ennen paastoa sitä odottaa tätä muutosta arkeen, ja juhlaa odottaa vielä enemmän. Kyllä, odotan poropaistia ja muita juhlaruokia. Kuitenkin enemmän odotan yhteistä juhlaa perheen ja ystävien kanssa. Lapset odottaa herkkuja, karkkipäiviä ei ole pidetty, pian niitä on monta yhtäkyytiä. Ja mikä ihanuus, pääsiäisaamuna odottaa piilotetut suklaamunat, ja ne saa syödä aamupalaksi. Toistaiseksi olen onnistunut piilotuksessa niin hyvin, että viimeiset suklaat on löytyneet vasta parin viikon päästä 

p.s. meidän pääsiäislammas ei tänä vuonna saapunutkaan, tai saapui, ihanaa luomukaritsaa, mutta ei paistia ja niinpä paistina tehdään sunnuntaiksi poroa ja lammasta nautitaan sitten vappuna!

Voi kurjuus, töissä ja eväät aivan liian vähäiset. Kovin usein ei näin ole käynyt  mutta nyt mieliteko graaviloheen kävi turmioksi. Eihän tuo kaupan versio ollut syötävää ollenkaan! Nyt on sitten pärjätty parilla näkkärillä, rivillä tummaa suklaata, avocadolla ja päärynällä. Viili on säästetty aamuksi.

Graavikalat kannattaa siis tehdä itse, ja nähdä se vaiva että nyppii ruodot ennen suolausta niin ei sitten tartte siivutetusta kalasta ruodonpätkiä nyppiä.

Suosikkilohi:

500g merilohta tai kirjolohta, 2rkl merisuolaa, 1rkl raakaruokosokeria, runsaasti viispippurirouhetta.

Ripottele suola, sokeri ja pippuri lohelle. Jos palan koko antaa periksi, jaa puoliksi ja laita päällekäin. Laita lohi mahdollisimman tiiviisti muovipussiin ja sitten jääkaappiin. Kääntele välillä. Suolautuu reilussa vuorokaudessa, sulamaton suola kannattaa poistaa silloin, samoin suolavesi pussista niin ei ylisuolaudu. Maku tasaantuu toisena vrk:na. Minä tykkään pyrstöpalasta.

Paras graavisiika:

Siikafilettä, merisuolaa ja sokeria vähän naftimmin kuin lohelle. Päälle murskattua katajanmarjaa. Ja sitten toimitaan kuten lohenkin kanssa.

p.s. Esikoinen täyttää pian vuosia, toivelistalla on kaikkien kavereiden makuun tehdyt pikkupitsat ja kuulemma lihaa on täytteessä oltava! Saamansa pitää :-)

Kasvisten kannalta tämä kevättalvi on suomessa hieman ankeaa aikaa. Kotimainen tuorevalikoima on aika rajoittunut. Vaikka lennellyttä ruokaa tulee syötyä, niin lähituotettuja kauden kasviksia suosisi mielellään. Pilkottuja porkkanoita on syöty useampi kilo ja kaalia monessa muodossa. Sitten on turvauduttu myös säilykkeisiin, niin ennakoiva en nimittäin ole että tänne voisi pavut kuivatavarana ostaa.

Meillä oli jo ennen paastoa kokeilu syödä selvästi vähemmän hiilihydraatteja kuin tavallisesti. Tämä jatkui sitten paastoonkin (täysjyvä pasta ja ruisleipä maistuvat kyllä, ja blinit ennen paastoa!) ja olemme huomanneet että papujen taipumus ”elää vielä suolistossa” on huomattavasti pienempi, jos mukana ei ole hiilihydraatteja ja hiivaa. Ympäristöteko siis tämä ruuan venkslaaminenkin. 

Lempi keittokirjailijattareni on Marianne Kiskola ja tämä hänen papusalaattinsa on kokeilemisen arvoinen.

Tulinen kaneli-papusalaatti:

3dl sekalaisia säilykepapuja, 3 keltaista tomaattia, 1-2tl hienonnettua (habanero)chiliä, 1 oranssi paprika, 1 punasipuli, 1 pieni sipuli, 0.5tl hienoa merisuolaa. Kastike 2tl kanelia, 1tl raakaruokosokeria, 2 limen mehu,  0,5tl hienoa merisuolaa

Kuutioi tomaatit, silppua chili, ripottele suola ja anna maustua. Lisää paprika paloiteltuna ja sipulit siivuina, ja pavut muuten vaan. Sekoita kastikeainekset ja sekoita salaattiin.

Maistui hyvältä vaikkei mulla noi värit menneetkään ihan noin…

Saman keittokirjailijattaren linssiohjeista tämä on ehdottomasti myös jakamisen arvoinen.

Dahl punaisista linsseistä:

3dl punaisia linssejä, 1l vettä, 1tl merisuolaa, 1tl kurkumaa, 1 valkosipulinkynsi. Huuhtele linssit kylmällä vedellä ja laita kiehumaan kattilaan suolan, valkosipulinkynnen ja kurkuman kanssa. Keitä 20-30min.

2rkl voita tai margariinia, 1 sipuli, 1tl garam masalaa, ½tl inkiväärijauhetta, 1tl jauhettua korianteria, ½tl cayennen pippuria, 1tl merisuolaa. Kuori ja silppua sipuli, kuullota voissa mausteiden kanssa miedolla lämmöllä linssejä odottaessa.

Valuta linsseistä ylimääräinen vesi, sekoita sipuliseos linsseihin ja anna vetäytyä hetki.

Aivan ihanaa vaikka naan-leivän päällä. Mulla oli sekaisin vihreitä ja punaisia linssejä, kun punaiset loppui kesken, ja teen ehkä seuraavan vihreistä kokonaan ja jätän kurkuman pois. Riippuu minkä väristä ruokaa tekee mieli.

P.s. kahviherneet kulhossa pöydällä maistuu naposteltavana ruokaa odotellessa. Tapa tuli poimittua puiston toisella puolen asuneelta intialaiselta perheeltä nuorimmaisen ollessa vielä taaperoinen. Uusi tuttavuus ruokapöydässä maistui lapsillekin, kun leikkikaverit niitä kävi jatkuvasti napsimassa :-) 

Ennen paastoa Suomessa on laskiainen ja syödään laskiaispullia ja hernekeittoa. Täällä Saksassa kyseistä paastoa edeltävää aikaa nimitetään alueittain eri tavalla: Karneval, Fasching, Fastnacht. Kalorien tankkaus ja muut lihalliset ilot kuuluvat kuitenkin kuvaan täälläkin.

Karnevaalia vietetään erityisesti katolilaisilla alueilla, mutta myös evankeliset osallistuvat juhlintaan. Vähiten perinteitä on itäisissä osavaltioissa - sattuneesta syystä. Perinteiseen juhlintaan kuuluvat kaupungin läpi kulkevat karnevaalikulkueet, jotka kommentoivat ajankohtaisia asioita. Suosittuja ovat myös erilaiset juhlat ja bileet, joihin kuuluu naamioituminen, tanssia ja humoristista ohjelmaa. Keskeisessä osassa ovat karnevaaliseurat, jotka toimivat urheiluseuran tapaisesti valmistellen koko vuoden ajan tanssiesityksiä ja rämiseviä musiikkinumeroita.

Karnevaaliruokaa ovat etenkin monenlaiset munkit. Munkkeja syödään Saksassa läpi vuodenkin, mutta karnevaalien aikaan valikoima on parhaimmillaan. Tänään minua houkutteli leipomon vitriinissä suklaapäällysteinen munkki pähkinänugaatäytteellä... Muutenkin karnevaalijuhlintaan kuuluvat makeat leivonnaiset, jotka koristellaan mahdollisimman värikkäästi, lastenkutsujen tyyliin. Lapsille järjestetäänkin omia karnevaalikekkereitään, ja päiväkotiinkin saa tulla naamiaisasussa.

Karnevaaliaika alkaa "virallisesti" jo ennen joulua, 11.11., mutta juhlinta keskittyy katolilaista paastoaikaa edeltäviin päiviin. Suomalaisittain laskiaistiistai on täälläkin varsinainen "Fasching", mutta jo sitä edeltävä ruusumaanantai, "Rosenmontag" on tärkeä karnevaalikulkueiden päivä. Katolilainen paasto alkaa laskiaistiistain jälkeisenä keskiviikkona, jota kutsutaankin tuhkakeskiviikoksi: "Am Aschermittwoch ist alles vorbei.". Tuhkan sirotteleminen päänsä päälle on kuitenkin käynyt nykyään harvinaiseksi :)

Ympäristön mukaisesti olen ottanut tavaksi aloittaa paaston tuona tuhkakeskiviikkona. Tänä vuonna siis 9. maaliskuuta.

Terveisin,

Saksan sisko