Saksan siskon perheeseen tuli juhlien juhla etuajassa, kun palmusunnuntain iltana meille syntyi onnellisesti toinen, terve poika - se seitsemäs lapsi keittiöön hääräämään Siihenpä paastokokkailut sitten jäivät.

Pääsiäisateriana meillä oli muuten metsäpeuraa. Se ja punaviini maistuivat Saksan siskolle erinomaisesti yhdeksän kuukauden abstinenssin jälkeen.

Tämän paastoajan postauksiin lisään vielä kuvat omenapannukakkusista ja Flammkucheneista, joita en aiemmin saanut koneelle ja blogiin. Kuvia olisi myös ruuista, joiden reseptejä en ehtinyt postaamaan - harmi! Mutta seuraava paastohan tulee varmasti

Parhainta pääsiäisaikaa toivottaa

Saksan sisko

Niin kuin pinaattiletut, myös pinaattikeitto on tehtävä täällä Saksassa itse, jos sellaista haluaa syödä. Ehkäpä joku muukin innostuu kokeilemaan?

300-400g pakastepinaattia (mikä siellä Suomessa pakkauskoko lienee)

50g voita

50g vehnäjauhoja

0,5 l (täys)maitoa

n. 0,5 l kasvislientä

suolaa, valkopippuria, muskottipähkinää

Sulata pinaatti vaikkapa mikrossa.

Sulata voi ison kattilan pohjalla ja paista vehnäjauhoja hetki voissa, älä ruskista kuitenkaan. Lisää maito ja vatkaa vispilällä vimmatusti. Jos jää vähän pieniä klönttejä niin se ei tässä keitossa haittaa. Niitä ei nimittäin lopputuloksessa huomaa.

Lisää keittopohjaan pinaatti ja kasvislientä niin paljon, että koostumus ja keiton kokonaismäärä ovat sopivia. Keittele kymmenisen minuuttia.

Mausta suolalla, valkopippurilla ja jos haluat, muskottipähkinällä.

Jos paastosi sallii ja tykkäät, niin klassinen lisuke on tietysti keitetty kananmuna.

Valmista tuli. Guten Appetit!

Flammkuchen, eli liekkikakku on kotoisin Elsassin maakunnasta, jonka kuuluisin kaupunki on Straßburg. Nykyisin Elsass on Ranskaa, mutta maakunta on kuulunut historiassa myös Saksaan ja paikallinen murre onkin lähinnä saksaa. 

Elsassilaiset ruuat ovat ihana sekoitus ranskalaista ja saksalaista ruokaperinnettä. Koko Lounais-Saksassa rakastetaan Flammkuchenia! Parhaimmillaan se on suoraan kiviarinauunista jonkun pikkukylän viinijuhlilla, kaverinaan Riesling-Schorle...

Flammkuchen tehdään hiivattomasta vehnätaikinasta, joka kaulitaan ohueksi rapeaksi "pitsaksi". Päälle sivellään perinteisesti paksua hapankermaa ja ripotellaan pieniä kuutioita vahvanmakuista savulihaa tai ilmakuivattua kinkkua sekä sipulirenkaita. Niinkuin kaikissa aidoissa kansanruuissa, on tässäkin tietysti käytetty sitä mitä on löytynyt.

Alla oleva resepti on osoittautunut meillä erittäin toimivaksi ja kasvispäälliset noudattelevat alkuperäisen Flammkuchenin henkeä: ne saavat olla aika voimakkaan makuisia ja niitä ripotellaan Flammkuchenin päälle pieninä kuutiona. Täytteillä ei päällystetä koko kakkua, vaan valkoinen kastike jää näkyviin.

Flammkuchen-taikina (kaksi pyöreää "pitsaa", 2 hlö)

225g vehnäjauhoja

2 rkl oliiviöljyä

1 kananmunan keltuainen

1/2 tl suolaa

- Ainekset vaivataan sileäksi taikinaksi ja muotoillaan palloksi. Pallo sivellään oliiviöljyllä ja jätetään kelmussa lepäämään huoneen lämpöön n. puoleksi tunniksi.

Mozzarella-kastike

1 Mozzarella-juusto, n. 100g, ei ole niin väliä paljonko tarkalleen

n. 125g hapankermaa (rasvaa 10-15%)

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

- Mozzarella raastetaan karkeaksi raasteeksi ja ainekset sekoitetaan.

- Kastikkeen sijaan voi käyttää ihan vain tanakampaa ranskankermaa.

Täytteitä

Kirsikkatomaatin puolikkaat tai pienet tomaattikuutiot

Kuutiotu, marinoitu paprika

muut italiaiset antipastit

sipulisiivut, erityisesti vihreä kevätsipuli tai punasipuli

tuoreet herkkusienisiivut

Leipominen ja paistaminen

- Lämmitä uuni n. 250 asteeseen, anna pellin lämmitä uunissa

- Kauli taikinasta kaksi pyöreää tai soikeaa Flammkuchen-pohjaa. Öljyinen taikina ei tartu pöytään eikä käsiin, mutta kaulitsen sen yleensä silti suoraan leivinpaperipaloille.

- Levitä pohjille Mozzarella-kastike (tai ranskankerma) ja ripottele haluamasi muut täytteet. Älä liioittele täytteiden määrää. Silloin on vaarana, ettei pohja keskeltä paistu kunnolla rapeaksi.

- Rouhi päälle vielä suolaa ja pippuria myllystä tarpeen mukaan.

- Paista uunin alatasolla yksitellen noin 10-15 minuuttia. Taikinan reunat saa olla ruskeat. Ihannetapauksessa koko pohja on alhaaltapäin ruskeiden pilkkujen peitossa, mutta tämä harvoin onnistuu tavallisilla uuneilla. Ollapa oikea leivinuuni...

Ja tältä näyttää reseptimuistikirjan rakastettu sivu...

Tämä ruoka sopii hyvin jämäkalasta tehtäväksi. Täällä myydään pakastettuja kalafileitä pusseissa, eikä kappalemäärä tietenkään ikinä sovi tismalleen ruokailijoiden määrään. Pussin pohjalle jääneet palat eivät usein riitä isommaksi ruuaksi. Niiden käyttämiseksi kehittelin tämän pannun, jota on tullut sovellettua jo monta kertaa.

Yksi tai kaksi pakastettua kalapalaa/-filettä

Annos jotain muita mereneläviä, esim. simpukkatölkki tai katkarapuja

Kasvis- tai kalalientä

Tavallista riisiä

Iso porkkana tai kaksi tavallista

(yksi tai kaksi fenkolia)

Sitruuna

Oliiviöljyä

Suolaa ja pippuria

Mahdollisesti suosikkiyrttimaustettasi (timjami on aika hyvä)

Tuoretta tilliä tai persiljaa

Kuori ja paloittele porkkana(t.) Laita ne riisin kanssa kiehumaan vahvaan kasvis- tai kalaliemeen paketin ohjeen mukaan. Porkkanapalat kannattaa täsmätä sen kokoisiksi, että keittoaika on riisin kanssa suurinpiirtein sama. Veden määrää ei tarvitse lisätä.

Paista isolla pannulla isohkoja kalapaloja, mausta suolalla ja pippurilla. Käytä myös muut merenelävät nopeasti pannulla (tai paistat tietenkin oikeasti, jos ne ovat raakoja). Siirrä sivuun odottamaan. Katso ettei pannulla jää pieniä paloja kärisemään, sillä paistorasva käytetään ruokaan.

Jos käytät fenkolia, leikkaa siitä noin sentin paksuisia, koko kasvin kokoisia siivuja. Paista siivut kevyesti pannulla ja mausta suolalla ja sitruunamehulla. Laita nekin sivuun odottamaan.

Nyt porkkanariisin pitäisi olla valmista. Kaada se pannulle ja sekoita paistoöljyyn. Mausta tarpeen vaatiessa lisäsuolalla, pippurilla ja jollakin yrttimausteella.

Sekoita riisipannuun varovasti kalapalat ja merenelävät, asettele fenkolisiivut kurkkimaan kauniisti ruuan seasta. Purista koko homman päälle tuoretta sitruunamehua. Viimeistele ripottelemalla päälle tuoretta tilliä tai persiljaa ja rouhaisemalla myllystä mustaa pippuria. Tämän kokoamisvaiheen voi tehdä myös laakeaan kulhoon, jos ruoka ei uhkaa jäähtyä liikaa. Tulos on tietenkin esteettisempi :)

Guten Appetit!

Jääkaapissa oli jäljellä puolikas luomuvalkokaalista, josta piti tehdä jotain. Tykkään tosi paljon jauhelihalla höystetystä kaalilaatikosta mutta hyvää tuli tästäkin paastoversiosta.

Siivuta raastimella tai monitoimikoneella valkokaalia uunivuokasi täydeltä, sen verran kuin aiotte syödä. Siivuta samaan tapaan myös sipulia makusi mukaan. Minulla oli eilen käytössä puolikas pienestä valkokaalista ja puolikas keskikokoisesta sipulista.

Kuullota sipulia pannulla reilussa voissa kunnes siitä nousee ihana tuoksu. Lisää sitten kaalisuikaleet ja kuullota niitäkin hetki siinä mukana. Jos teet ison laatikon niin voi olla että joudut tekemään tämän vaiheen kahdessa erässä.

Täytä kaali-sipuli-silppu uunivuokaan ja kaada päälle vahvaa maustelientä niin että vihannekset melkein peittyy. Minä käytin ihan tavallista kasvislientä kuutiosta, mutta voit tietysti käyttää myös fondia tai jotain omaa sekoitustasi. Sivelin päälle vähän hapanmaitotuotetta nimeltä "Schmand". Se on vähän niin kuin ranskankermaa, rasvaa on 24%. Minusta siitä tulee kiva pinta ja vähän kermaisuutta makuun, mutta mikään pakko tämä ei tietenkään ole.

Laatikkoni muhi uunissa tunnin verran n. 150 asteessa. Kun mies ei ollut tullut vielä töistä ja uuni oli valmiiksi lämmin, niin otin laatikon hellalle vetäytymään, nostin vähän lämpötilaa ja laitoin uuniin vielä seuraavaksi puoleksi tunniksi perunalohkoja pellille. Lohkot pyörittelin yksinkertaisesti auringonkukkaöljyssä ja yrttimerisuolassa. Viimeiseksi 20 minuutiksi lisäsin pellin toiselle puolelle vielä kalapuikkoja pojalle, joka ei kaalilaatikosta välitä.

Kun puoliso kotiutui oli kaikki valmista ja päästiin syömään.  Guten Appetit!

Tuntuuko jostain muustakin että vastahan se joulupaasto loppui?

Minun ei kyllä pitäisi valittaa, sillä paastoamme edelleen vain miedosti. Vähennämme lihan käyttöä, teemme enemmän kasvisruokaa, mutta maitotuotteita käytämme päivittäin ja kananmunia ja kalaakin usein. Karkkeja ja herkkuja meillä ei syödä onneksi paljoa muutenkaan, korkeintaan sunnuntai-iltapäivällä jonkinlaista kakkua tai piirakkaa.

Joku aika sitten bongasin luomuruokalehdestä tämän salaatin, josta tykkäsimme tosi paljon. Italialaisesta keittiöstä tuttu rucola on täällä Etelä-Saksassakin ikivanha hyötykasvi, saksalaiselta nimeltään "Rauke". Nykyään Rauke-nimeä käytetään erityisesti puolivillinä puutarhoissa rehottavasta versiosta. Kaupasta saa mehukkaammaksi jalostettuja lajeja, joista käytetään italialaista (coolimpaa?) nimeä.

n. 150 g rucola-salaattia (tai muuta voimakkaan makuista salaattia)

1 omena

1 appelsiini

kourallinen kuorittuja saksanpähkinöitä

4 rkl sitruuna-, appelsiini- tai omenamehua

1 rkl suosikkiöljyäsi (oliivi- ja pähkinäöljy käy ainakin)

sokeria, suolaa, pippuria myllystä

(parmesaanilastuja päälle, jos haluat)

Omena leikataan ohuiksi viipaleiksi ja jos jaksat niin fileoi appelsiinilohkoista väliseinät pois. Saksanpähkinöitä kannattaa murskata vähän pienemmiksi, muttei kuitenkaan murusiksi. Palojen koko on tietysti makuasia. Minä katkaisen rucolan lehdet yleensä vain kerran kahtia ja pidän muut palat keskisuurina. Fileoidut appelsiinilohkot hajoavat jonkin verran sekoitettaessa.

Jos kostukkeena käyttää sitruunamehua, tulee salaatista varsin kirpakka. Vähemmän happaman tuloksen saa appelsiinimehulla ja miedoimman omenamehulla. Kannattaa vähän katsastaa miten hapokkaita talosta löytyvät hedelmät ja mehut ovat ja valita sen mukaan. Tarvittaessa voi liuottaa mehuun sokeria jo ennen salaattiin sekoittamista. Joka tapauksessa happoja on tässä salaatissa niin paljon, ettei etikkaa tarvita.

Annos riittää yhdelle lounaaksi, kahdelle täyttämään lautasen toisen puolen ja neljälle lisukkeeksi jos muutakin ruokaa on reilusti.

Guten Appetit!

Saksan sisko

Täällä Saksassa karnevaaliaika kääntyi eilen torstaina loppusuoralle. Erityisesti naisten karnevaalina pidetty päivä on seudusta riippuen nimeltään "Weiberfastnacht" tai "Schmotzige Donnerstag". Tästä eteenpäin televisiossa näytetään karnevaali-istuntoja, päiväkodeissa, kouluissa, urheiluseuroissa ja seurakunnissa pidetään naamiaisia ja Reinin alueella juhlitaan kaduilla. Maanantaina ja tiistaina karnevaali huipentuu kulkueisiin, kunnes tuhkakeskiviikkona kaikki on ohi: "Am Aschermittwoch ist alles vorbei".

Vaihteluksi karnevaaliinkuuluville monenlaisille munkeille laitoin viime viikonloppuna omenapannukakkusia. Ruuan saksankielinen nimi on "Apfelküchle", joka suoraan käännettynä on omenakakkunen. Lisäsin nimeen tuon pannun, kun ne kerta pannulla paistetaan. Kyse on lettutaikinassa paistetuista omenasiivuista.

Pääosin Apfelküchlejä syödään täällä Luoteis-Saksassa, joidenkin mielestä ainoat oikeat tehdään nimenomaan täällä Schwaabinmaassa, Stuttgartin ympäristössä. Nimen diminutiivi "-chle" onkin tyypillinen paikalliselle murteelle. Hyvällä tuurilla Apfelküchlejä saa schwaabilaiseen ruokaan keskittyneistä ravintoloista, mutta niistäkin yhä harvemmin. Kotiruokana Apfelküchle on kuitenkin pitänyt pintansa.

Taikinaksi tehdään paksu lettutaikina. Tähän on tietysti jokaisella kotirouvalla oma reseptinsä, mutta minun sekoitukseni on yksinkertaisesti:

1 keskikokoinen muna

2 dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

ripaus suolaa

ruokalusikallinen sokeria

Tällainen taikina riittää kahteen isoon omenaan tai kolmeen pieneen. Omenat voi olla hapokkaampia tai makeampia sen mukaan mistä kukakin tykkään. Kiinteät omenat on kuitenkin helpompia käsitellä.

Omenat siis kuoritaan ja kota irrotetaan joko kovertamalla ja omenaporalla. Sitten omenat leikataan n. puolen sentin paksuisiksi renkaiksi.

Sitten lämmitetään lettupannulla reilusti kasviöljyä (koko pohja peitossa!), upotetaan omenarengas kerrallaan taikinaan ja siirretään nopsasti pannulle. Lämpötila voi olla vähän tavallisia lettuja miedompi, koska kestää hetken, ennen kuin paksu taikina on jähmettynyt niin paljon, että kakkusen voi kääntää. Omenarenkaan keskustassa voi kyllä kääntäessä olla vielä löysää taikinaa, kunhan kakkunen muuten irtoaa hyvin pannusta.

Valmiiden omenapannukakkusten päälle ripotellaan sokeria ja kanelia ja ne voi panna uuniin pysymään lämpiminä. Pöydässä kaveriksi käy kermavaahto, vaniljakastike tai vielä parempi - vaniljajäätelö.

Tämä annos riittää neljälle jälkiruaaksi. Jos näitä syödään iltapalaksi niin kannattaa tehdä vähän enemmän. On nimittäin aika hyviä :)

Saksan siskon mies osti hillittömän ison kukkakaalin, niinpä sitä syötiin jo eilen jo olan takaa ja jäljelle jäi vielä yli puolet. Osan siitä upotin tänään tähän keittoon. Huomattavasti vähemmän hienostunut kuin Suomen siskon joku aika sitten postaama versio, mutta lohduttakoon tämä kanssakokkejani vähemmän harrastuneelta puolelta :)

Kukkakaalisosekeitto

Puolikas kukkakaali (tai yksi pieni tai kolmasosa hillittömän isosta)

Edellisillan riisinjämiä tai ruokalusikallinen tai pari keittämätöntä riisiä

Puolikas sipuli

Suolaa tai kasvisliemikuutiota / fondia

Muskottipähkinää ja pippuria maun mukaan

Kermaa, smetanaa, voita tms.

Keitä kaikki vihannekset ja riisi kypsiksi. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta. Lisää lopuksi kermaa, smetanaa, voita tms. jos tykkäät. Tarjoa leivän ja jonkin napakan päällisen (esim. mausteliemeen säilötty kala) kanssa.

Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Vanhemmille maistui, lapselle ei, mutta onneksi oli kans sitä leipää :)

Pysyn pannulinjalla. Perunakakut on oikea saksalainen perinneruoka, jonka nimi on alueesta riippuen "Kartoffelpuffer" tai "Reibekuchen". Annos on neljälle ja riittää lisukkeista riippuen iltaruuaksi.

n. 1 kilo jauhoisia perunoita

2 kananmunaa

0,5-1 dl vehnäjauhoja

0,5-1 dl korppujauhoja

vähän suolaa

kasviöljyä paistamiseen (auringonkukka)

Kuori ja raasta raa´at perunat karkeaksi raasteeksi ja sekoita muihin aineisiin. Anna turvota hetki ja lisää korppujahoja jos nestettä on ihan kamalasti.

Lämmitä pannulla reilusti öljyä ja noin kaksi ruokalusikallista perunasekoitusta. Silitä taikina litteäksi letuksi vaikka lusikan selällä. Anna paistua kannen alla hyvä tovi. Kakun pitää olla aika kauan pannulla ennen kuin sen voi kääntää, eli lämpö voi olla alhaisempi kuin lettujen paistossa. Toinen puoli meneekin nopeammin. Valmis perunakakku on vaaleanruskea, reunoilta rapea ja sisältä pehmeä.

Pannusta riippuen yhdelle pannulle mahtuu kahdesta neljään perunakakkua. Laita valmiit kakut uunivuokaan lämpimään uuniin odottamaan.

Perinteisesti perunakakut syödään omenasoseen kanssa ja lapset tykkää kuten voitte arvata.

Itse pidän myös suolaisemmasta versiosta. Sitä varten paistan kevyesti herkkusienipaloja ja sipulia teflonkasarissa ja maustan ne suolalla ja pippurilla. Lopussa lisään vähän ranskankermaa tms. ja jos löytyy niin tuoretta persiljaa. Tämä herkkusienihöystö on hyvää perunakakkujen "kastikkeena". Toiseksi lisäksi sopii mainiosti vihreä salaatti.

Guten Appetit!

Joulupaasto on alkanut. Suuren paaston kirjotteluni jäivät kovin vähäisiksi, mutta yritetään nyt uudella innolla :)

Täällä Saksassa joulupaastoperinne on hävinnyt oikeastaan kokonaan, myös katolilaisilta. Joulunalusaikaan kuuluvat ennen kaikkea monenlaiset pikkuleivät. 11.11. vietetään Martinpäivää, johon kuuluu lasten lyhtykulkueita ja hanhipaisti.

Meidän perheessä paastoaminen on jälleen pienimuotoista. Yritämme syödä enemmän kasvisruokaa kuin muulloin. Luterilainen mieheni kannattaa kasvisruoan lisäämistä lähinnä ekologisista syistä. Varsinaisesta paastosta en ole saanut häntä innostumaan. Oman lisänsä tähän paastoon tuo, että olen raskaana.

Tämänkertaisena ruokaohjeena oma kehitelmäni isot pinaattiletut, joiden sisälle kääritään täytettä. Viisivuotiaamme on näihin ihan hupsuna :)

- - -

Isot pinaattiletut (2 hlö iltaruuaksi, 3-4 hlö iltapalaksi)

3 dl maitoa

1 kananmuna

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5-1 dl kokojyvävehnä- tai kokojyväspelttijauhoja

0,5 -1 tl suolaa

n. 150-200g hienonnettua pinaattia (pakkasesta)

1. Sekoita ainekset kulhossa vatkaimella ja anna turvota hetki tai kaumminkin jos aikaa on. Jauhojen määrää ja sekoitussuhdetta sekä pinaatin määrää voi mukailla. Mitä enemmän pinaattia, sitä vaikeampi lettuja on pitää koossa.

2. Paista voissa tai kasviöljyssä keskikokoisella pannulla lettuja. Noin leipälautasen kokoinen pannu on todella kätevä! Keskikokoisia lettuja tulee paksuudesta riippuen 6-8 kpl. Jos teet isoja lettua, on jauhoja syytä laittaa reilusti, jotta letut pysyvät koossa.

3. Käärikää pyödässä lettujen sisään kermaviiliä tai juustoraastetta. Sekaan voi laittaa myös suolaa ja pippuria, yrttimausteita, pieniä tomaattikuutioita... Varsinkin lapsista on ihanaa valita itse täytteitä ja syödä letturulla käsin.

Hyvää ruokahalua toivottaa Saksan sisko

"Am Aschermittwoch ist alles vorbei". Tänään Saksassa karnevaaliaika loppui ja alkoi paikallinen paastoaika.

Minun päiväni alkoi lupaavasti aamupalalla, mutta pienen asioiden hoitelun jälkeen yllätti heikotus ja oli levähdettävä lähikahvilassa. Edullisin pikkusyötävä oli croissantti hillolla ja voilla ja sitä en voinut vastustaa. Kun iltapäivällä vielä vetäisin puoli pussia nachoja sähköposteja lukiessani, niin siinäpä oli oikea pohjanoteeraus paaston alkajaisiksi: epäterveellistä ruokaa pelkkään mielitekoon, muun tekemisen sivussa ja ajankuluksi. Tästä on suunta vain ylöspäin...

Iltapalaksi poika toivoi leipää. Saksassa on tavallista syödä lounaaksi lämmin ruoka ja illalla leipää ja leikkeleitä. Mukana on monesti myös jotakin lisuketta kuten keitettyjä kananmunia, makkaroita tai salaatteja. Etelä-Saksassa tällaisen ruokailun nimi on "Vesper" - samaa nimeä käytetään joskus katolilaisesta illan rukouspalveluksesta.

Päivällä syödyn hömpän vastapainoksi tein sitten iltapalalle tämmöisen terveellisen salaatin:

• raejuustoa
• tuorekurkkua pieninä kuutioina
• mausteliemessä säilöttyjä paprikoita pieninä kuutioina
• yrttisuolaa
• yrttisekoitusta

Vihanneksia taisi olla yhteensä yhtä paljon kuin raejuustoa. Tietysti tähän olisi voinut lisätä öljyä ja muita mausteita tai vihanneksia, mutta nuo ainekset sattuivat löytymään kaapista. Paprikoista irtoava mausteliemi riitti vallan hyvin kostukkeeksi.

Mausteliemeen lasipurkkiin säilötyt paprikanpuolikkaat on muutenkin erittäin kätevä hätävara kaapissa. Ne maistuvat hapokkaan makeilta ja piristävät muuten tylsää ruokaa. Punaisella värillä on sama piristävä vaikutus silmälle. Koska paprikat ovat jo kypsiä, riittää kun ne pilkkoo ja antaa lämmetä ruuassa. Jos vaikka pelkkä riisi vaikuttaa liian tylsältä lisukkeelta niin ei muuta kuin vähän paprikakuutioita sekaan. Valkoisen ja punaisen iloinen kontrasti myös auttaa lapsia erottelemaan paprikakuutiot taas pois riisin seasta...

Saksan siskolla on jo ensimmäinen lempparipaastoruoka selvillä: mannapuuro.

Täällä Saksassa saa pieniä mannaryynejä ("Weichweizengrieß"), jotka kypsyvät kymmenessä minuutissa. Talosta löytyy melkein aina mannaryynejä ja maitoa (täällä käytetään enimmäkseen UHT-maitoa, joka on täällä myös halvempaa kuin tuore maito). Erityisbonuksena mannapuuro on pojan suosikkeja - kenenpä lapsen ei olisi!

Suomalaiseen tapaan tykkään mannapuurosta voisilmällä, kevyesti suolattuna. Tällainen puuro on erityisen hyvää spelttimannasta, "Dinkelgrieß", tai tummista mannasuurimoista.

Pojan ja miehen suosiossa on saksalaisempi versio omenasoseella, kanelilla ja sokerilla. Omenasose kuuluu täällä perusruokatarvikkeisiin, eikä sitä ymmärretä niinkään hilloksi ja herkuksi kuin tavalliseksi ruuaksi. Mannapuuro omenasoseella menee täällä aivan täysillä kategoriaan "kunnon kotiruokaa lapsiperheessä" :).

Mannapuuro on siis hyvää, lihatonta, halpaa, helppoa ja nopeaa tehdä ja tarvikkeet löytyvät aina kaapista. Täydellistä!

Ennen paastoa Suomessa on laskiainen ja syödään laskiaispullia ja hernekeittoa. Täällä Saksassa kyseistä paastoa edeltävää aikaa nimitetään alueittain eri tavalla: Karneval, Fasching, Fastnacht. Kalorien tankkaus ja muut lihalliset ilot kuuluvat kuitenkin kuvaan täälläkin.

Karnevaalia vietetään erityisesti katolilaisilla alueilla, mutta myös evankeliset osallistuvat juhlintaan. Vähiten perinteitä on itäisissä osavaltioissa - sattuneesta syystä. Perinteiseen juhlintaan kuuluvat kaupungin läpi kulkevat karnevaalikulkueet, jotka kommentoivat ajankohtaisia asioita. Suosittuja ovat myös erilaiset juhlat ja bileet, joihin kuuluu naamioituminen, tanssia ja humoristista ohjelmaa. Keskeisessä osassa ovat karnevaaliseurat, jotka toimivat urheiluseuran tapaisesti valmistellen koko vuoden ajan tanssiesityksiä ja rämiseviä musiikkinumeroita.

Karnevaaliruokaa ovat etenkin monenlaiset munkit. Munkkeja syödään Saksassa läpi vuodenkin, mutta karnevaalien aikaan valikoima on parhaimmillaan. Tänään minua houkutteli leipomon vitriinissä suklaapäällysteinen munkki pähkinänugaatäytteellä... Muutenkin karnevaalijuhlintaan kuuluvat makeat leivonnaiset, jotka koristellaan mahdollisimman värikkäästi, lastenkutsujen tyyliin. Lapsille järjestetäänkin omia karnevaalikekkereitään, ja päiväkotiinkin saa tulla naamiaisasussa.

Karnevaaliaika alkaa "virallisesti" jo ennen joulua, 11.11., mutta juhlinta keskittyy katolilaista paastoaikaa edeltäviin päiviin. Suomalaisittain laskiaistiistai on täälläkin varsinainen "Fasching", mutta jo sitä edeltävä ruusumaanantai, "Rosenmontag" on tärkeä karnevaalikulkueiden päivä. Katolilainen paasto alkaa laskiaistiistain jälkeisenä keskiviikkona, jota kutsutaankin tuhkakeskiviikoksi: "Am Aschermittwoch ist alles vorbei.". Tuhkan sirotteleminen päänsä päälle on kuitenkin käynyt nykyään harvinaiseksi :)

Ympäristön mukaisesti olen ottanut tavaksi aloittaa paaston tuona tuhkakeskiviikkona. Tänä vuonna siis 9. maaliskuuta.

Terveisin,

Saksan sisko